Vihreiden ilmasto- ja energiapoliittinen ohjelma (puoluehallituksen esitys)

1 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 Vihreät De Gröna puoluevaltuusto 21.–22.11.2026 LIITE 1 Vihreiden ilmasto- ja energiapoliittinen ohjelma Hyväksyttäväksi puoluevaltuuston kokouksessa 22.11.2026 Tämä ohjelma korvaa x-ohjelman (201x) ja y-ohjelman (202x).

Sisällysluettelo 1. Johdanto..............................................................................................................................2 2. Reilu muutos, jossa kaikki pysyvät mukana.......................................................................4 3. Ilmasto- ja energiapolitiikka turvallisuuspolitiikan ytimeen.............................................6 4. Enemmän aikaa, vähemmän roinaa...................................................................................8 5. Kiertotalous ohjaa toimimaan planeetan rajoissa..............................................................9 6. Sähkönjakelu ja sähkömarkkinat oikeudenmukaiseksi...................................................11 7. Energiavarastot sähköjärjestelmän ja uusiutuvien tukena..............................................14 8. Lämmitetään koteja, ei ilmastoa......................................................................................14 9. Uusiutuva energia on Suomen suuri mahdollisuus..........................................................16 10. Ydinenergia osana ratkaisua...........................................................................................19 11.

Vetytalous tulevaisuuden mahdollisuutena...................................................................20 12. Liikenteen päästövähennyksissä riittää tehtävää..........................................................21 13. Maatalous päästöjen vähentäjänä..................................................................................26 14. Metsät biologisina hiilinieluina.......................................................................................27 15. Hiilen talteenotto, käyttö ja varastointi osana ilmastopolitiikkaa.................................29 16. Muut merkittävät päästölähteet.....................................................................................30 17. Ilmastokriisiin sopeutuminen on välttämätöntä............................................................32 18. Ilmastonmuokkaus viimesijaisena ratkaisuna...............................................................33 19. Valtion ja kuntien ilmasto- ja energiapolitiikka..............................................................33 20. Kansainvälinen ja EU:n ilmasto- ja energiapolitiikka.....................................................35 15 16

Tärkeimmät nostot 1. Tasoitetaan sähkön tuotanto- ja hintavaihteluita edistämällä energiavarastojen ja rajasiirtoyhteyksien rakentamista sekä luomalla kannusteita yritysten kulutusjoustoon. 2. Haetaan puolustusvoimien tutkaongelmaan ratkaisu Suomen turvallisuutta vaarantamatta esimerkiksi uudistamalla sensorijärjestelmä, jotta saadaan tuulivoimaa rakennettua tasapainoisesti eri puolille maata. 3. Asetetaan kulutusperäisesti lasketuille päästöille vähennystavoite ja laajennetaan EU:n hiilirajamekanismia sen saavuttamiseksi kaikkiin merkittäviin tuontituotteisiin. 4. Edistetään sitä, että hiilensidonnalle luodaan markkina, jossa metsänomistajalle ja maanviljelijöille maksetaan sidotusta hiilestä korvausta. 5. Kielletään järeän runkopuun käyttö teollisen mittakaavan poltossa, kuten kaukolämmössä ja teollisuudessa.Asetetaan puubiomassan polttamiselle voimalaitoksissa puujakeeseen perustuva polttoainevero ja edistetään lämmöntuotannossa polttoon perustumattomia teknologioita. 6. Irtaudutaan lannoitteiden ja niiden raaka-aineiden kuten ammoniakin tuonnista Venäjältä siirtymällä vedystä valmistettuun ammoniakkiin. 7.

Lakkautetaan kansalliset maataloustuet eläinperäiselle tuotannolle siirtymäajalla ja siirretään EU:n maataloustukien painopiste kohti kasviperäistä ja ympäristöarvot huomioivaa tuotantoa. 8. Kielletään uusien turvepeltojen raivaaminen. Edistetään turvemaiden vettämistä ensin vapaaehtoisuuteen perustuvalla tuetulla mallilla ja 2030 lähtien päästöverolla niiden turvemaiden osalta, joilla ei olla tehty vapaaehtoisia toimia. 9. Edistetään junaliikennettä koko maassa käynnistämällä paikallisjunaliikenne kaikilla suurimmilla kaupunkiseuduilla, kunnostamalla ja sähköistämällä käytöstä poistettuja poikittaisyhteyksiä sekä kehittämällä rajat ylittävää junaliikennettä. 10. Toteutetaan ruuhkamaksujen vaatimat muutokset lainsäädännössä, mutta jätetään käyttöönotto kaupunkiseutujen päätettäväksi. Mahdollistetaan ruuhkamaksuista kerättyjen tulojen käyttö joukkoliikenteen kehittämiseen.

1. Johdanto Ilmastokriisi ylittää valtioiden rajat ja vaikuttaa kaikkiin yhteiskunnan osa-alueisiin. Ilmastokriisi uhkaa ihmiskunnan peruspilareita: luonnon monimuotoisuutta, ravinnon tuotantoa, valtioiden olemassaoloa ja ihmisten koteja. Ilmastokriisi aiheuttaa jo nyt kuolemia ympäri maailmaa; kuolemia, jotka ovat estettävissä päästöjä vähentämällä. Ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos on ennennäkemätön uhka ihmiskunnalle, eläimille ja luonnolle. Se ei katoa ennen kuin ratkaisemme sen. Koemme jo lämpenemisen seurauksia, joihin täytyy sopeutua. Pelkkä sopeutuminen ei ole riittävää, joten meidän on toimittava ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi. Maailma on parhaillaan ylittämässä Pariisin ilmastosopimuksen 1,5 asteen lämpenemisrajan. Riskit kasvavat nopeasti: sään ääri-ilmiöt voimistuvat ja luonnon

monimuotoisuus ja elinolosuhteet heikkenevät. Esimerkiksi Golfvirran heikkeneminen olisi vakava uhka koko Pohjois-Euroopalle ja Suomelle. Suunta ei silti ole ennalta määrätty. Jokaisella asteen kymmenesosalla on merkitystä. Mitä nopeammin ja enemmän onnistumme päästöjä vähentämään ja lisäämään hiilen sidontaa, sitä vähemmän vahinkoa ja kärsimystä ehtii koitua ja sitä paremmat mahdollisuudet meillä on sopeutua. Sopeutuminen jatkuvasti muuttuviin ilmastoolosuhteisiin tulee kalliimmaksi kuin ilmastonmuutoksen hidastaminen. Vihreä siirtymä auttaa ilmastokriisin pysäyttämisessä ja lisää ihmisten ja luonnon hyvinvointia. Lisäksi se vahvistaa turvallisuutta vähentämällä riskejä yhteiskuntien romahtamisesta. Suomen kannalta vihreä siirtymä luo uusia työpaikkoja ja lisää vientimahdollisuuksia. Kun energiaomavaraisuus kasvaa, samalla kasvaa kotimaisuusaste ja huoltovarmuus paranee ja ohjaamme rahavirtoja pois monista totalitaristisista maista. EU-markkinoilla on kysyntää ratkaisuille, jotka vähentävät hiilidioksidipäästöjä ja luonnonvarojen kulutusta. Olemme jo edistyneet. Päästökauppa on osoittautunut toimivaksi ohjauskeinoksi.

Suomessa sähköntuotanto on jo lähes fossiilitonta, ja lämmitys seuraa perässä. Markkinaehtoiset ratkaisut ovat toimineet eikä niitä tule purkaa. Tarvitsemme politiikkaan tempoilevuuden sijaan pitkäjänteisyyttä ja ennakoitavuutta, jotta investoinnit vihreään siirtymään jatkuvat. Muuten vaarana on tilanne, jossa päästöt eivät vähene, mutta kustannukset kasvavat. Siinä ei voita kukaan. Tavoitteemme on kunnianhimoinen: rakentaa ilmastoneutraali Suomi vuoteen 2035 mennessä ja saavuttaa fossiilivapaa maailma viimeistään vuonna 2050. Aiheutuneiden tuhojen korjaaminen korostuu jatkossa yhä enemmän: vähennetään hiilidioksidia ilmakehästä ja ennallistetaan luontoa, jotta luonto voi kukoistaa. Vihreät näkevät, että Suomen tulee vähentää globaalisti päästöjä, ei ainoastaan nollata omat päästönsä. Tavoite on saavutettavissa. Osaaminen ja teknologiset ratkaisut ovat jo olemassa, ne vain tulee ottaa käyttöön. Tämä ohjelma kuvaa nykytilanteen, erityisesti Suomen suurimmat päästösektorit, sekä vihreiden esittämät keinot tavoitteiden saavuttamiseksi. Ratkaisut tehdään nyt: nykyiset päättäjät ratkaisevat, onnistummeko. Vihreät aikovat onnistua.

Ilmasto- ja energiakysymykset ovat laajoja ja monisyisiä, siksi niitä käsitellään useissa Vihreiden ohjelmissa. Luonto- ja ympäristökysymyksiä käsitellään tarkemmin 2026 valmistuvassa luonto- ja ympäristöpoliittisessa ohjelmassa. Reilun muutoksen ohjelmassa puolestaan keskitytään siihen, miten kestävyysmurros voidaan toteuttaa reilulla tavalla. Yhdessä nämä ohjelmat muodostavat kokonaisuuden, joka määrittelee Vihreiden linjat ekologisesti kestävään ja sosiaalisesti oikeudenmukaiseen tulevaisuuteen. Ilmasto- ja energiapoliittiseen ohjelmaan ei ole sisällytetty laajemmin talouspolitiikkaan liittyviä asioita, joista linjataan Vihreiden talouspoliittisessa ohjelmassa (2024 ja 2025).

4 108 109 110 111 112 113 114 115 116 117 118 119 120 121 122 123 124 125 126 127 128 129 130 131 132 133 134 135 136 137 138 139 140 141 142 143 144 145 146 147 148 149 150 Elinkeinopoliittisia linjauksia käsitellään Elinkeinopoliittisessa ohjelmassa (2023) ja maatalouspolitiikkaa Maatalouspoliittisessa ohjelmassa (2022). Ratkaisuja kestävyysmurroksen oikeudenmukaiseen toteuttamiseen käsitellään Reilun muutoksen ohjelmassa (2026).

2. Reilu muutos, jossa kaikki pysyvät mukana Ilmastokriisin torjunta on välttämätöntä, ja siksi ilmastopolitiikan on tärkeää olla paitsi tehokasta niin myös sosiaalisesti oikeudenmukaista. Reilu muutos tarkoittaa sitä, että ilmastotoimien kustannukset ja hyödyt jakautuvat mahdollisimman tasapuolisesti sekä Suomen sisällä että globaalisti. Ilmastokriisi vaikuttaa ihmisiin eri tavoin, ja siksi politiikan tulee huomioida ihmisten hyvinvointi, alueelliset erot, tulotasot, työntekijöiden oikeudet sekä kansainväliset vastuut. Kotimaassa ilmastopolitiikan tulee huomioida alueellinen oikeudenmukaisuus. Esimerkiksi pohjoisen ja muiden harvaan asuttujen alueiden erityispiirteet on otettava huomioon ilmastotoimien suunnittelussa. Samoin saamelaisten oikeudet ja alkuperäiskansan asema on turvattava kaikessa luonnonvarojen käytössä ja ilmastopolitiikassa. Suomessa energiaköyhyys on heikosti tunnettu ilmiö, sillä energiaköyhyyttä ei eritellä omaksi pienituloisuuden tai köyhyyden lajiksi. Energiaköyhyyttä eli kyvyttömyyttä suoriutua välittömistä sähkö- ja lämmityskustannuksista esiintyy myös Suomessa. Energiaköyhyyttä tulee torjua etenkin osana Suomen sosiaaliturvajärjestelmää.

Energiakustannukset voivat kasvaa lyhyellä aikavälillä ilmastotoimien vuoksi, ja tällaisia vaikutuksia tulee lieventää muillakin sosiaalisesti oikeudenmukaisilla keinoilla. EU:n uuden päästökaupan, joka kohdistuu liikenteen ja rakennusten erillislämmityksen polttoaineisiin, tuloja tulee Suomessa käyttää pienituloisten kotitalouksien energiaremonttien ja vähäpäästöisen liikkumisen tukemiseen. Ympäristöystävällinen ja vastuullinen työ on jokaisen työntekijän perusoikeus. Vihreässä siirtymässä saastuttavasta toiminnasta luovutaan ja tilalle tulee fossiilittomia elinkeinoja. Elinkeinorakenteiden uudistuessa vanhoja työpaikkoja katoaa ja tilalle tulee uusia. Hyvinvointivaltion tulee tukea työntekijöiden siirtymistä uusiin, kestäviin ammatteihin. Tavoitteena tulee olla laaja hyvinvoinnin kasvu koko yhteiskunnassa. Vihreän siirtymän osaamistarpeita on ennakoitava ajoissa, jotta koulutuksella voidaan vastata tuleviin tarpeisiin. Ilmastotyön hyväksyttävyyttä voi vahvistaa lisäämällä kansalaisten osallistumista päätöksentekoon. Yksi keino on jatkaa kansalaispaneelien hyödyntämistä, jotka asiantuntijoiden tukemana laatii ehdotuksia reiluista ja sosiaalisesti kestävistä ilmastotoimista.

Globaalisti ilmastorahoitus jakautuu tällä hetkellä epätasaisesti. Monet kehittyvät maat kärsivät ilmastokriisin vaikutuksista eniten, vaikka niiden historialliset päästöt ovat häviävän pieniä. Siksi Suomen tulee tukea ilmastorahoituksen kasvattamista ja oikeudenmukaisempaa jakautumista ja vahvistaa kansainvälisiä velvoitteitaan. Ilmastotuhojen korjaaminen on moninkertaisesti kalliimpaa kuin päästöjen vähentäminen ja sopeutumistoimet. Tästä syystä ilmastorahoituksen ja päästövähennyksiä tukevien toimien tulee olla keskeinen osa kehitysyhteistyön rahoitusinstrumentteja. Vaikuttava globaali ilmastotyö vaatii Suomelta kansainvälistä ilmastoulkopolitiikkaa ja kansainvälisen ilmastopolitiikan sitoumuksien vahvistamista osaksi kansallista ilmastotyötämme. Naisten, tyttöjen ja vähemmistöjen asema on tunnistettava myös ilmastopolitikkassa, sillä ilmastokriisin vaikutukset kehittyvissä maissa osuvat etenkin heikoimmassa asemassa oleviin tyttöihin ja naisiin. Suomen ilmastopolitiikan tulee myös tarkastella omia kompensaatiohankkeitaan kriittisesti. On varmistettava, että Suomen rahoittamat kompensaatioprojektit toteutuvat aidosti, ovat lisäisiä ja läpinäkyviä sekä kunnioittavat paikallisten ihmisten oikeuksia. Ihmisoikeusnäkökulman on oltava keskeinen osa kompensaatiopolitiikan seurantaa. Kokonaisuudessaan reilu muutos tarkoittaa sitä, että Suomi rakentaa hyvinvointia vähemmillä päästöillä sekä kotimaassa että globaalisti. Tavoitteena on yhteiskunta, jossa ilmastotoimet huomioivat sosiaalisen oikeudenmukaisuuden, ihmisten osallisuuden, työllisyyden ja alueellisen tasapainon samalla, kun ne vähentävät päästöjä ja turvaavat luonnon kantokyvyn. • • • • •

• • • • Tehdään ympäristöystävällisestä ja vastuullisesta työstä jokaisen työntekijän perusoikeus. Toteutetaan ilmastotoimet reilusti tukien työntekijöitä ja alueita muutoksessa. Määritellään Ilmasto- ja Energiastrategiassa toimet kansainvälisen ilmastotyön edistämiseksi. Torjutaan energiaköyhyyttä huolehtimalla sosiaaliturvan riittävästä tasosta sekä tukemalla energiaremontteja sekä kohtuuhintaista joukkoliikennettä. EU:n uuden päästökauppajärjestelmän (ETS2) sosiaalisesta ilmastorahastosta saatavia varoja tulee Suomessa käyttää pienituloisten kotitalouksien energiaremonttien ja vähäpäästöisen liikkumisen tukemiseen. Selvitetään mahdollisuus ottaa Suomessa käyttöön hiiliosinko päästöverojen kohdistumisen tasaamiseksi esimerkiksi osana perustuloa. Hyödynnetään ilmastotyön hyväksyttävyyden lisäämiseksi edustavia kansalaispaneeleita, jotka tekevät asiantuntijoiden tuella ehdotuksia reiluista ilmastotoimista. Osallistetaan asukkaat paikkakunnan vihreän siirtymän hankkeisiin jo alkuvaiheesta. Saamelaisten oikeudet ja alkuperäiskansan asema on turvattava kaikessa luonnonvarojen käytössä ja ilmastopolitiikassa.

Haetaan saamelaisten kanssa neuvotellen etukäteinen ja riittävään informaatioon perustuva suostumus kaikista hankkeista, joilla on erityisiä vaikutuksia saamelaisten elämään, kulttuuriin ja elinkeinoihin. Vuonna 2022 laadittu Suomen julkisen kansainvälisen ilmastorahoituksen toimeenpanosuunnitelma sekä ilmastoulkopolitiikan ohjelma päivitetään. Ohjelmaan lisätään tavoitteet sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi. Ilmastonmuutoksen torjuntaan sisällytetään sukupuolinäkökulma, tuetaan ihmisoikeuksien toteutumista ja huomioidaan vähemmistöjen asema. Korvamerkitään osuus ilmasto- ja humanitaarisesta rahoituksesta seksuaali- ja lisääntymisterveyden avustussuunnitelmiin. Vastataan uusiin kansainvälisiin ilmastorahoitustavoitteisiin, ja uudistetaan ilmastorahoituksen toimeenpanosuunnitelma. Otetaan ilmastorahoitus ja päästövähennyksiä tukevat toimet kehitysyhteistyön rahoitusinstrumentteihin. Edistetään kansainvälisissä neuvotteluissa globaalin hiilen hinnoittelun ja hiiliosingon kehittämistä. Otetaan aktiivinen rooli fossiilisten polttoaineiden hallittua ja reilua alasajoa edistävässä valtioiden koalitiossa. Otetaan aktiivinen rooli valtiovarainministereiden kansainvälisen ilmastokoalition työssä ja viedään ilmastokestävän talouspolitiikan Helsinki-periaatteita johdonmukaisesti käytäntöön Suomessa ja EU:ssa.

3. Ilmasto- ja energiapolitiikka 219 turvallisuuspolitiikan ytimeen 218 220 221 222 223 224 225 226 227 228 229 230 231 232 233 234 235 236 237 238

Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on korostanut energiapolitiikan keskeisyyttä osana turvallisuuspolitiikkaa. Energia ei ole vain taloutta, vaan suoraan kytköksissä valtioiden itsenäisyyteen, kriisinkestävyyteen ja ulko- ja turvallisuuspoliittiseen liikkumavaraan. Energiamurros muuttaa myös energiaturvallisuuden ja huoltovarmuuden painopisteitä. Energiamurroksessa kaikki mahdollinen sähköistyy, jolloin sähköjärjestelmän toiminta on yhä kriittisempi tekijä. Uusiutuvaan energiaan nojaava sähköntuotanto on luonteeltaan maantieteellisesti hajautunutta, joka osaltaan suojaa järjestelmää ulkoisilta uhilta. Energiajärjestelmässä on kuitenkin huolehdittava toimitusvarmuudesta laajasti. Kriittisen energiainfran, kuten isojen energiantuotantolaitosten ja kantaverkon, turvallisuutta tulee parantaa sabotaasin ja vihamielisten tahojen vaikuttamisen varalta. Venäjältä ei enää tuoda energiaa Suomeen, ja panostukset vihreään siirtymään olivat keskeinen syy siihen, että irtautuminen venäläisestä energiasta onnistui nopeasti. Sama irtautuminen on nyt välttämätöntä toteuttaa koko Euroopassa, jotta autoritaaristen valtioiden mahdollisuudet käyttää energiaa painostuskeinona estetään. Merkittävä osa raakaöljystä ja maakaasusta tuotetaan epädemokraattisissa, jopa diktatorisissa maissa. Niiden käyttö tarkoittaa näiden valtioiden rahoittamista ja samalla

epävakauden, konfliktien ja ihmisoikeusloukkausten tukemista. Fossiilisista luopuminen on siksi sekä ilmasto- ihmisoikeus- että turvallisuusteko. Energiamurroksen eteneminen muuttaa koko kansainvälisen järjestelmän rakennetta. Maailma jakautuu vanhoihin öljyvaltioihin sekä murroksesta hyötyviin sähkövaltioihin. Suomella ja EU:lla on erinomaiset mahdollisuudet energiaomavaraisuuteen panostamalla puhtaaseen sähköntuotantoon, sähköverkkoihin, varastointiin ja energiankulutuksen sähköistämiseen. Euroopan ja Suomen on kehitettävä omaa osaamistaan, tuotantoaan ja kiertotaloutta, jotta vihreä siirtymä ei synnytä uusia strategisia riippuvuuksia. Vihreä siirtymä ja puolustusinvestoinnit lisäävät kysyntää kriittisille raaka-aineille, kuten harvinaisille maametalleille, litiumille ja kuparille. Huoltovarmuuden ja turvallisuuden näkökulmasta on olennaista, että näiden materiaalien käyttöä tehostetaan, hankintaa monipuolistetaan, kierrätystä lisätään ja riippuvuutta yksittäisistä valtioista vähennetään. Ensisijaista on käyttää kierrätettyjä kriittisiä materiaaleja. EU:n tulee kehittää omaa kaivosteollisuuttaan. Suomen maaperässä on paljon harvinaisia materiaaleja, joiden hyödyntäminen edesauttaa Euroopan omavaraisuutta ja tuo Suomeen tuloja. Louhinnan ja jalostuksen ympäristövaikutukset tulee minimoida vahvalla sääntelyllä, oikeudenmukaisella verotuksella ja takaamalla riittävät vakuudet ennallistamiseen. Luonnonsuojelualueille eikä muihinkaan herkkiin luontokohteisiin ei tule perustaa kaivoksia tai sallia malminetsintää. •

• • • • • • Jatketaan Suomen energiaomavaraisuuden edistämistä irtautumalla fossiilienergian käytöstä. Täytetään huoltovarmuusvarastot asteittain synteettisillä polttoaineilla. Irtaudutaan lannoitteiden ja niiden raaka-aineiden tuonnista Venäjältä ja pysytään irti venäläisen puun tuonnista. Edistetään kotitalouksien ja taloyhtiöiden mahdollisuuksia tuottaa oma energiansa purkamalla sääntelyn esteitä huoltovarmuuden turvaamiseksi. Nostetaan puolustus- ja julkisissa hankinnoissa kierrätettyjen kriittisten materiaalien sekä vihreän teräksen ja betonin osuutta. Lasketaan energiaan liittyvät huoltovarmuusinvestoinnit mukaan Nato-jäsenyyden puolustusmenojen osuus tavoitteeseen. ◦ Parannetaan kriittisen energiainfran kuten isojen energiantuotantolaitosten ja kantaverkon turvallisuutta sabotaasin, kyberuhkien ja ulkomaalaisen vaikuttamisen varalta. ◦ Tuotetaan biohiiltä varmuusvarastojen täyttämiseksi. Samalla saadaan kasvatettua hiilivarastoja. Kierrätettyjen kriittisten materiaalien käytön tulee olla ensisijaista julkisissa hankinnoissa. Priorisoidaan kriittisten materiaalien kiertotalouden kehittämistä TKIrahoituksessa.

4. Enemmän aikaa, vähemmän roinaa Ilmastokriisin hillintä edellyttää, että vähennämme merkittävästi kulutuksen aiheuttamia päästöjä. Enemmän aikaa, vähemmän roinaa -periaate parantaa elämänlaatua: materiaalisen kulutuksen vähentäminen kestävälle tasolle ei ole luopumista hyvinvoinnista, vaan mahdollisuus nauttia palveluista, vapaa-ajasta ja yhteisöllisyydestä. Kestävä arki syntyy valinnoista, jotka tukevat sekä ihmisten että ympäristön hyvinvointia. Monilla elämän osa-alueilla arki on mahdollista saada lähes päästöttömäksi, mutta esimerkiksi ruoantuotannon päästöjä saati sen haitallisia luontovaikutuksia saadaan tuskin koskaan nollaan. Kaikelle aineelliselle kuluttamiselle on laadittava kestävyysraamit, jotka ohjaavat kohtuulliseen ja resurssiviisaaseen arkeen. Raamien tulee perustua kulutuksen aiheuttamiin ulkoishaittoihin. Tavoitteena on siirtyä määrän lisäämisestä laadun, kestävyyden ja korjattavuuden parantamiseen. Tuotteiden pitkät elinkaaret tarvitsevat sitä tukevaa lainsäädäntöä, sillä esimerkiksi tuotteiden helppo korjattavuus ei kehity itsestään. Suomen arvioidut kulutusperäiset päästöt ovat varsinaisia tilastoituja päästöjämme eli tuotantoperäisiä päästöjä korkeammat.

Kulutuksen päästöt lasketaan lisäämällä tuotantoperäisiin päästöihin tuontituotteiden päästöt ja vähentämällä siitä vientituotteiden päästöt. Meidän tulee siis kiinnittää erityistä huomiota tuonnin päästöjen vähentämiseen. EU:n hiilirajamekanismi eli hiilitullit vähentävät EU:n ja Suomen päästöjä EU:hun tuotujen tuotteiden osalta vuodesta 2026 alkaen. Se koskee kuitenkin hyvin rajattuja tuotejoukkoja. Hiilirajamekanismia tulee laajentaa kattamaan mahdollisimman suuri osa tuonnin päästöjä. Sekä EU:ssa että sen ulkopuolella valmistettujen tuotteiden hiilijalanjälkilaskennan kehittäminen ja läpinäkyvä esilletuonti auttaisi myös kuluttajia tekemään ilmastoystävällisiä valintoja. Yhtenäinen ja luotettava hiilijalanjälkilaskenta tukee reilua kilpailua, ohjaa kulutusta vähäpäästöisempiin tuotteisiin ja vahvistaa eurooppalaisten yritysten edelläkävijyyttä. • • • •

Asetetaan kulutusperäisesti lasketuille päästöille vähennystavoite ja laajennetaan EU:n hiilirajamekanismia sen saavuttamiseksi kaikkiin merkittäviin tuontituotteisiin. Tehdään kulutustavaroiden hiilijalanjäljet näkyväksi EU-tasolla. Varmistetaan ympäristöväittämien uskottavuus vähimmäisvaatimuksilla. Kaikelle kuluttamiselle on laadittava ruokasuositusten mukaisen ruokapyramidin kaltainen kulutuspyramidi, joka ohjaa kohtuulliseen ja resurssiviisaaseen arkeen ja joka perustuu haitallisiin ulkoisvaikutuksiin. Puolitetaan eläinperäisten tuotteiden tarjoaminen julkisissa ruokailuissa vuoteen 2030 mennessä. Velvoitetaan vallitsevan ravitsemussuosituksen mukaisen ruoan tarjoamiseen.

9 327 328 329 330 331 332 333 334 335 336 337 338 339 340 341 342 343 344 345 346 347 348 349 350 351 352 353 354 355 356 357 358 359 360 361 362 363 364 365 366 367 368 369 • • • • • • • • Rajataan lounasedun käyttö vain ilmastokestävään ruokaan. Tehdään alennetusta alv-kannasta kestävän kulutuksen alv-kanta. Tähän kantaan kuuluvat kuluttajille suunnatut palvelut, kuten korjaus-, kulttuuri- ja liikuntapalvelut, kierrätetyt tavarat ja kestävää liikkumista ja energiatuotantoa edistävät tavarat. Suitsitaan krääsätaloutta, jossa heikkolaatuiset ja polkuhinnoitellut tuotteet saavat epäreilun kilpailuedun. Selvitetään keinoina esimerkiksi tullirajojen nostoa, maksuja ja veroja. Edistetään sääntelyllä ja normeilla tuotteiden kestävyyttä ja kierrätettävyyttä. Puututaan verkkokauppojen kierrätysmaksujen välttelyyn. Kielletään kaupoilta käyttökelpoisten tavaroiden ja ruuan hävittäminen. Vauhditetaan EU:n ekosuunnitteluasetuksen laajentamista uusiin tuotekategorioihin ja tiukennetaan vaatimuksia asteittain. Tiukennetaan harhaanjohtavan mainonnan sääntelyä viherpesun estämiseksi. Kielletään ympäristölle haitallisimpien tuotteiden mainonta.

5. Kiertotalous ohjaa toimimaan planeetan rajoissa Kiertotalous vähentää paitsi luontokatoa, niin myös päästöjä: mitä vähemmän uusia tuotteita valmistetaan, sitä vähemmän syntyy valmistuksen päästöjä. Kiertotalouden toimet voidaan järjestää tärkeysjärjestykseen sen mukaan, kuinka tehokkaasti ne vähentävät uusien tuotteiden tarvetta. Etusijalla ovat toimet, jotka vähentävät kulutusta ja pidentävät tuotteiden elinkaarta: tuotteiden hankkiminen vain todelliseen tarpeeseen, niiden jakaminen, uudelleenkäyttö ja korjaaminen. Seuraavina tulevat uudelleenvalmistaminen ja kierrätys, hävittäminen ja energiana hyödyntäminen viimeisenä loppusijoitus. Kierrätys on kiertotalouden tunnetuin, mutta usein väärinymmärretyin osa. Se mielletään helposti ydinratkaisuksi, vaikka se sijoittuu kiertotalouden hierarkian häntäpäähän. Kierrätys on silti välttämätöntä. Pitkänkin elinkaaren tuotteet tulevat lopulta käyttöikänsä päähän, ja markkinoilla on lisäksi valtava määrä materiaaleja, jotka on alun perin suunniteltu lyhyille elinkaarille. Nämä materiaalit on saatava kiertoon. Usein kierrätys ei palauta materiaaleja alkuperäiseen arvoonsa, vaan kyse on ns. downcyclingistä, jossa materiaali päätyy alempiarvoiseen käyttöön kuin mistä se tuli. Rakennusten ja infrastruktuurin rakentaminen aiheuttavat yhteiskunnan suurimmat materiaalivirrat. Kiertotaloudessa rakennuksia ja infrastruktuuria tarkastellaan materiaalivarastoina, joiden käyttöikää pidennetään korjaamalla ja muuttamalla käyttötarkoitusta purkamisen sijaan. Kun purkaminen on välttämätöntä, materiaalit ja rakennusosat tulee hyödyntää mahdollisimman korkeassa arvossa uudelleenkäytössä tai kierrätyksessä. Tämän edellytys on tuotesuunnittelu, jossa uudelleenkäyttö ja kierrätettävyys on huomioitu. Toinen mittakaavaltaan erittäin merkittävä kiertotalouden osa on maamassat, joita syntyy esimerkiksi kaivostoiminnan yhteydessä, ja jotka ovat

erityisesti Suomessa materiaalijalanjälkeä merkittävästi kasvattava tekijä, ja joita on nykyistä laajemmin hyödynnettävä resurssina jätteeksi luokittelun sijaan. Kriittisten raaka-aineiden kierrätys on kiertotalouden geopoliittinen ulottuvuus. Energiamurros kasvattaa litiumin, koboltin, nikkelin ja harvinaisten maametallien kysyntää nopeasti, ja suuri osa näiden materiaalien varannosta on jo ihmisten valmistamissa tuotteissa. Tästä kierrätysmateriaalin louhinnasta käytetään käsitettä kaupunkikaivokset (urban mining). Näiden kierrätys on usein hyvin energiaintensiivistä, ja esimerkiksi akkujen kierrätys vaatii paljon energiaa ja energiaintensiivisiä kemikaaleja. Suomi on luonteva paikka akkujen kierrätykselle, sillä meillä on erittäin suuri potentiaali puhtaan sähkön tuottamiseen. Kierrätyksen pullonkaula harvoin on teknologia vaan keräys, lajittelu ja markkinat. Materiaali on ensin saatava talteen ja lajiteltava, jotta siitä on hyötyä teollisuudelle. Lisäksi kierrätysmateriaaleilla täytyy olla ostajia: jos neitseellinen raaka-aine on halpaa, kierrätysmateriaalin kysyntä on heikkoa eikä keräämiselle synny taloudellista perustaa. Luonnonvarojen käytön ympäristöhaittojen hinnoittelu onkin keskeistä kierrätyksen edistämiseksi. Tuotteiden suunnittelu määrittää kierrätettävyyden jo ennen kuin tuote on markkinoilla. Liimatut rakenteet, eri muovilaatujen yhdistelmät, pintakäsittelyt ja integroidut elektroniikkakomponentit tekevät monista nykytuotteista vaikeasti purettavia ja materiaaliltaan kierrätyskelvottomia. Ekosuunnitteluvaatimukset, jotka velvoittavat valmistajan ottamaan elinkaaren loppu huomioon jo suunnitteluvaiheessa, ovat siten laajamittaisen kierrätyksen edellytys. • • • • • •

• • • • Edistetään kiertotalouden sisämarkkinoiden kehittymistä EU:ssa. Poistetaan kiertotalouden liiketoiminnan kasvua hidastavia sääntely- ja markkinaesteitä. Edistetään energiaintensiivisen kierrätyksen sijoittumista Suomeen, jossa se on mahdollista toteuttaa laajassa mittakaavassa ja puhtaasti. Nostetaan Suomen kiertotalousaste 11 %:n vuoteen 2035 mennessä. Asetetaan ja vahvistetaan kierrätetyn materiaalin vähimmäisosuuksia materiaaleissa, kuten muovissa, akuissa ja rakennusmateriaaleissa. Hyödynnetään julkisia hankintoja kiertotalousmarkkinoiden luomisessa asettamalla vaatimuksia mm. kierrätyssisällölle, korjattavuudelle ja tuotteiden elinkaarelle. Lisätään rahoitusta kiertotalouden tutkimukseen ja kehitykseen sekä viennin edistämiseen. Edistetään valmistajien velvoitteita tehdä tuotteista pitkäikäisiä ja korjattavia. Laajennetaan tuottajien ja maahantuojien velvoitetta käytöstä poistuvien tuotteiden kierrätykseen. Asetetaan velvoite korvata vähintään 30 prosenttia fossiilisesta muovista vuoteen 2030 mennessä. Helpotetaan jätteiden hyödyntämistä uudelleen raaka-aineina ja luodaan toimivat kierrätys raaka-ainemarkkinat.

11 416 417 418 419 • • Korotetaan teollisen kaatopaikkajätteen jäteveroa Laaditaan yhteistyössä alan toimijoiden kanssa toimialakohtaiset tiekartat kiertotalouteen. 6. Sähkönjakelu ja sähkömarkkinat 421 oikeudenmukaiseksi 420 422 423 424 425 426 427 428 429 430 431 432 433 434 435 436 437 438 439 440 441 442 443 444 445 446 447 448 449 450 451 452 453 454 455 456 457

Siirtymä hiilineutraaliuteen pohjatuu hyvin laajasti sähköntuotannon puhdistamiseen ja lähes kaiken energiankäytön sähköistymiseen. Sähköistyminen voi olla suoraa tai epäsuoraa eli fossiilisia ja biomassaan perustuvia polttoaineita korvataan sähköllä tuotetulla vedyllä tai synteettisillä polttoaineilla. Sähkö on avainroolissa hiilineutraalissa yhteiskunnassa, joten sähköistymistä tulee edistää ohjauskeinoilla ja sähkömarkkinoiden on oltava tehokkaat. Vihreille sähkömarkkinoiden tavoitteena on päästötön, kohtuuhintainen ja toimitusvarma sähköjärjestelmä. Se houkuttelee investointeja ja kehittää Suomea sähkötaloudeksi, jolloin Suomi voi ratkaista ilmastokriisiä vähentämällä globaalilla tasolla päästöjä puhtaalla tuotannolla. Samalla tulee pitää kiinni luonnon monimuotoisuuden varjelemisesta. Sähköverkko Sähköistyvän yhteiskunnan tarpeita palveleva sähköverkko on kaiken perusta. Suomen rajojen sisällä kanta- ja jakeluverkko ja rajasiirtoyhteydet Suomen ulkopuolelle määrittävät mm. mahdollisuuksia luoda fossiilitonta teollisuutta ja tasata sähkön hintojen voimakkaita vaihteluja. Lisäksi ne vaikuttavat keskeisesti hiilineutraaliuden saavuttamisen kokonaiskustannuksiin. • • • •

Vahvistetaan investointeja kanta- ja jakeluverkkoon. Kantaverkon investoinnit tulee jatkossakin kohdistaa markkinaperusteisesti ja yhteiskunnan kokonaisetu huomioiden. Rakennetaan uusia rajasiirtoyhteyksiä varmistamaan sähkön saatavuus myös silloin, kun kotimaisesta tuotannosta on niukkuutta. Nopeutetaan ja priorisoidaan sähköverkkojen lupakäsittelyä tinkimättä ympäristövaatimuksista tai kansalaisten osallistumisoikeuksista. Vauhditetaan maanlunastus lupien käsittelyä lisäämällä lupia käsittelevien viranhaltijoiden määrää ja säädetään lunastuslupien käsittelylle kuuden kuukauden enimmäisaika. Luokitellaan sähköverkkoinvestoinnit vihreän siirtymän etusijamenettelyn mukaisiksi hankkeiksi. Luodaan kriteerit merkittäville vihreää siirtymää ja EU:n omavaraisuutta edistäville hankkeille, jotka saavat etusijamenettelyn verkkoon liittymiseksi. Arvioidaan verkkoyhtiöiden valvontalain vaikutuksia investointien tason riittävyyteen ja tehdään tarvittaessa muutoksia jotka edistävät verkkoyhteyksien parantamista, suojaavat kuluttajia siirtohintojen liian nopealta nousulta, sekä huomioivat vihreän siirtymän investointien ja resilienssin tarpeet.

Luodaan mekanismi, joka ohjaa teollisten ja energiainvestointien sijoittumista verkon kannalta edullisille alueille. Kantaverkkoon liittymistä priorisoitaessa tulee edellyttää hankkeilta kykyä sitoutua uuden päästöttömän energian lisätuotantoon, fossiilittomaan säätövoimaan ja sähköverkon joustavuuteen Datakeskuksilla tulee olla velvollisuus osallistua sähkömarkkinoiden joustoihin tarvittaessa esimerkiksi joustamalla omasta kulutuksestaan tai tuomalla markkinoille uutta joustavaa fossiilitonta tuotantokapasiteettia Datakeskusten tulee hankkia uuden päästöttömän sähköntuotannon ostosopimuksia kulutusta vastaavasti. Datakeskushankkeiden ja muiden sähköä paljon kuluttavien hankkeiden liittymien kapasiteettimaksut mitoitetaan siten, että pitkällä tähtäimellä nämä täysimääräisesti kustantavat aiheuttamansa sähköverkon kapasiteetin kehittämisen lisäkustannukset. Säilytetään Suomi yhtenä sähkömarkkinan hinta-alueena. Mahdollistetaan pysyvät joustavan liitynnän sopimukset kantaverkkoon, jotta rajallista verkkokapasiteettia riittää useammille toimijoille. Panostetaan energiatehokkuuteen ja kohtuullistetaan energian kulutusta, jotta verkossa riittää liityntäkapasiteettia mahdollisimman monelle toimijalle. Sijoitetaan energiantuotanto mahdollisimman lähelle olemassa olevia siirtolinjoja, jolloin minimoidaan niiden haitalliset luontovaikutukset. Vältetään elinympäristöjen pirstoutumista alueellisella ja kansallisella suunnittelulla.

Sähkömarkkina Sähkön hinta Suomessa on keskimäärin Euroopan halvimpia ja Suomen sähkön hinta on erittäin kilpailukykyisellä tasolla. Tämä tekee Suomesta erittäin houkuttelevan investointikohteen vihreän siirtymän teollisuudelle. Sähkön hinnan muodostumisen perustana tulee jatkossakin olla marginaalihinnoittelu, joka takaa edullisimman mahdollisen hinnan kullekin hetkelle. Marginaalihinnoittelu varmistaa toimivan sähkömarkkinan, jossa uuden tuotannon rakentamiselle on aidot kannustimet sitä mukaa, kun kulutus kasvaa. Sähkömarkkinoilta ei tule kerätä ns. windfall-veroa, vaikka hinnat olisivat välillä korkeita. Juuri ajoittaiset korkeat hinnat luovat kannusteen rakentaa lisää tuotantoa, kun markkina hakee uutta tasapainotilaa. Marginaalihinnoitteluun kuuluu luontaisena osana hintavaihtelut, joten kuluttajilla on oltava mahdollisuudet suojautua hintavaihteluilta ja piikeiltä kiinteän hinnan sähkösopimuksilla. Lisäämällä erilaista sähköntuotantoa ja varastointia tasataan tuotantovaihteluita, esimerkiksi rakentamalla merituulivoimaa ja mahdollistamalla tuulivoiman rakentaminen Itä-Suomeen. Tällöin tuulivoimaa tuotetaan tasaisemmin erilaisten tuuliolosuhteiden myötä. Myös rajasiirtoyhteyksien vahvistaminen on tässä keskeistä.

13 503 504 505 506 507 508 509 510 511 512 513 514 515 516 517 518 519 520 521 522 523 524 525 526 527 528 529 530 531 532 533 534 535 536 537 538 539 540 541 542 543 544 545 546 547 Kulutusjousto auttaa tasaamaan sähkön hintavaihteluita suojaten erityisesti sähkön korkeilta hinnoilta. Useat samanaikaiset kehityskulut ovat tuoneet sähkön hinnan voimakkaat vaihtelut arkipäiväisiksi. Kulutusjouston kehittyminen on kuitenkin ollut vähäistä, vaikka korkeat hinnat luovat selkeän kannusteen ajoittaa kulutusta halvemmille tunneille ja pois kalleimmilta tunneilta. Sähkön kuluttajat, sekä teollisuus että kotitaloudet, reagoivat hitaasti hintavaihteluihin kulutusjoustoa lisäämällä. Niinpä on perusteltua luoda lisää kannusteita kulutusjouston edistämiseksi. Sähköistyvässä yhteiskunnassa sähköjärjestelmän toimintavarmuus on yhä keskeisempi tekijä. • • • • • • •

Jatketaan marginaalihinnoittelua sähkömarkkinoiden hinnanmuodostuksen perustana. Tuetaan uusia energiantuotantomuotoja teknologian demonstraatiovaiheeseen kohdistuvilla innovaatiotuilla. Säilytetään teollisuuden sähköveron taso teollisuuden sähköistymiseen kannustamiseksi niiden teollisten toimijoiden osalta, jotka osallistuvat sähkömarkkinoiden joustoihin määrätyllä osuudella liittymistehostaan. Korotetaan muiden teollisten toimijoiden osalta sähköveroa maltillisesti ottamalla käyttöön uusi sähköveroluokka. Edistetään EU-tasolla mallia, jossa velvoitetaan suurten teollisten toimijoiden osallistuminen sähkömarkkinoiden day ahead –markkinoille, jotta kynnysarvon ylittävät teollisuuslaitokset tarjoavat joustoja. Varmistetaan sähkön riittävyys kaikissa tilanteissa ympäri vuoden. Otetaan tarvittaessa käyttöön kapasiteettimekanismi tai vastaava instrumentti, jolla varmistetaan kustannustehokkaasti sähkön riittävyys ääritilanteissa häiritsemättä markkinoita tarpeettomasti. Selvitetään ratkaisuja, joilla datakeskusten varavoimatehoa voidaan hyödyntää myös sähköverkon vakauttamisessa. Panostetaan rajasiirtoyhteyksien suojaamiseen hybridioperaatioilta ja verkkojen kyberturvallisuuteen.

Kuluttajat Sähkön hinnan vaihtelun lisääntyminen on lisännyt myös kuluttajien kiinnostusta kulutuksen ajoittamiseen halvoille tunneille tai pois kalliilta tunneilta. Pörssisähkösopimusten lisäksi erilaiset hybridisopimukset ovat yleistyneet. Ne kannustavat kulutusjoustoon, ja samalla suojaavat suurimmilta hintavaihteluilta. On erittäin tärkeää, että kuluttajilla on jatkossakin tarjolla erilaisia sähkösopimuksia elämäntilanteen ja riskinottohalukkuuden mukaan. Kuluttajille on myös tarjottava riittävästi neuvontaa ja ohjausta eri sopimustyypeistä ja niiden soveltuvuudesta omiin tarpeisiin. • Mahdollistetaan kahta vuotta pidemmät kiinteän hinnan sopimukset kuluttajien ja sähköyhtiöiden välillä.

14 548 549 550 551 • Säilytetään verkkoyhtiöiden mahdollisuus hinnoitella sähkön siirtomaksuissa tehoja energiakomponentit siten, että kustannukset jakautuvat oikeudenmukaisesti sähkön kulutus ja jakeluverkon rakennuskustannukset huomioiden. 7. Energiavarastot sähköjärjestelmän ja uusiutuvien 553 tukena 552 554 555 556 557 558 559 560 561 562 563 564 565 566 567 568 569 570 571 572 573 574 575 576 577 578 579 580 581

Energian varastoinnin tarve kasvaa, kun yhteiskunta sähköistyy ja sään mukaan vaihteleva sähköntuotanto yleistyy. Tarvitsemme sekä lyhyen että pitkän aikavälin energiavarastoja eri tarpeisiin. Energiaa voi varastoida eri muodoissa: sähköakut varastoivat sähköä, lämminvesivarastot ja muut lämpöenergiavarastot lämpöä, sähköpolttoaineet nestemäisinä tai kaasumaisina polttoenergiaa ja pumppuvoimalat ja perinteinen vesivoima veden korkeuden potentiaalienergiaa. Energiamarkkinoiden kehittämisessä on varmistettava, että kannusteet säilyvät eri tarpeisiin vastaavien ratkaisujen toteuttamiselle. Uusien energian varastoinnin teknologioiden kehittäminen on valtava liiketoiminnallinen mahdollisuus, sillä energiavarastojen tarve on globaalisti kovassa kasvussa. Esimerkiksi uusista akkukemioista voi tulla ison mittakaavan ratkaisuja sitä mukaa, kun teknologia kehittyy. • • • • •

Kohdistetaan TKI-panostuksia kansallisesti ja EU:ssa uusien energiavarastoratkaisujen kehittämiseen. Tuetaan uuden energiateknologian demonstraatiotuilla myös energian varastointiratkaisuja Varmistetaan markkinoiden toimivuus eri aikajänteisiin ja tarpeisiin vastaaville energiavarastoille. Pumppuvoimaloilla ja muilla energian varastointihankkeilla tulee olla paikallisesti hyväksyttävissä, eivätkä hankkeet saa aiheuttaa merkittävää haittaa luonnolle eikä heikentää veden laatua tai eliöiden elinympäristöjä. Hankkeiden yhteydessä tulee toteuttaa ekologinen kompensaatio. Selvitetään maakaasuverkkoon ja varastoihin tuotettavan fossiilittoman metaanin käyttöä kansallisena energiavarastona. Rakennetaan Suomeen vetyputkien verkosto, joka toimii myös energiavarastona. 582 8. Lämmitetään koteja, ei ilmastoa 583 584 585 586 587 Otetaan käyttöön lämmitys- ja asumisratkaisuja, jotka vähentävät päästöjä, pienentävät energiankulutusta ja vähentävät asumisen kuluja. Rakennusten energiatehokkuuden parantaminen on keskeistä ilmastotavoitteiden saavuttamiselle, ja sitä tulee tukea sekä uudisrakentamisessa että olemassa olevan rakennuskannan korjauksissa.

Siirrytään fossiilisista polttoaineista päästöttömiin ja uusiutuviin lämmitysmuotoihin, kuten lämpöpumppuihin, hukkalämmön hyödyntämiseen ja fossiilittomaan kaukolämpöön. Suomessa erillislämmitys eli kaukolämmön piiriin kuulumaton lämmitys on yhä usein toteutettu öljylämmityksenä. Öljylämmityksestä luopuminen on edennyt hyvin säädösten ja kannusteiden myötä. Jäljellä on vanhaa rakennuskantaa, jonka omistajilla ei ehkä ole valmiuksia investointeihin ja joilla voi olla vaikeuksia saada investointiin lainaa siitä huolimatta, että lämmitystavan vaihto toisi pitkällä aikavälillä säästöjä. Kun energiaremontti-investointiin ei ole rahaa tai investointi ei ole järkevä rakennuksen iän vuoksi, voi fossiilisia päästöjä vähentää myös siirtymällä käyttämään puupellettejä tai biopolttoöljyä. On tärkeää, että asukkailla on mahdollisuuksia vaikuttaa omaan energian kulutukseensa, asumisen kustannusten hallintaan ja energian säästöön. Energiamurroksen kustannukset eivät saa kasautua pienituloisille. Kaukolämpöä tulee suosia alueilla, jossa sille on valmis infra. Kaukolämpö auttaa sähköjärjestelmää joustamaan ja alentaa kulutuspiikkejä korkean sähkön hinnan aikana.

Kunnalliset kaukolämpöyhtiöt myös vahvistavat kuntataloutta. Yhteistuotannon osuus on vähenemässä sähkömarkkinan murroksen myötä. Kaukolämmössä sähkökattiloiden, hukkalämmön, lämpöpumppujen ja pienydinvoiman lisääntyminen edistää sitä, että yhteistuotannossa voidaan vähentää päästöjen kannalta haitallisimpia polttoaineita. Niin ikään yleistyviä kaukolämmön lämpöakkuja voidaan käyttää tehostamaan järjestelmän joustavuutta. Kaukolämpöjärjestelmän kehitystä kohti joustavaa ja fossiilittomiin energialähteisiin perustuvaa tuotantoa tulee edistää. Mitä paremmin kierrätämme biojätteen, pahvin ja muovin, sitä vähemmän jätettä on poltettavaksi. Ensisijaisesti tulee suosia kierrättämistä. Pitkällä aikavälillä jätteenpolttoa tulee vähentää ja se tulee korvata kestävämmällä lämmöntuotannolla. Muuhun sopimatonta mutta poltettavaksi kelpaavaa jätettä ei kuitenkaan tule sijoittaa kaatopaikoille, jossa ne vain aiheuttaisivat päästöjä eivätkä tuottaisi edes energiaa, kuten poltettuina. Hukkalämpöä on yhä enemmän saatavissa datakeskuksista. Niiden kaavoituksen ja verotuksen ehtoja muuttamalla voidaan edistää hukkalämmön hyödyntämistä.

Haja-asutusalueella pienpuun poltto on yhä merkittävä lämmitysmuoto, jota erilaiset sähkölämmitysjärjestelmät kuten ilma- ja maalämpöpumput täydentävät.

Luovutaan öljylämmityksestä ja tuetaan pientalojen omistajia sekä lämmitysöljyn käytöstä luopumisessa ja siirtymisessä esimerkiksi maalämpöön tai bioöljyyn. Korotetaan kotitalousvähennystä lämmitystapamuutoksia tai energiatehokkuuden parantamista varten. Tuetaan esimerkiksi lainatakauksilla energiaremontteja sellaisissa kohteissa, joilla on vaikeuksia saada lainaa niitä varten Varmistetaan, että energiatehokkuusvaatimukset eivät nosta erityisesti pienituloisten asumiskustannuksia kohtuuttomasti. Edistetään huoltovarmuutta tukevia kotitalouksien, taloyhtiöiden ja maatilojen mahdollisuuksia tuottaa oma energiansa purkamalla sääntelyn esteet. Lisätään taloyhtiöille ja kotitalouksille neuvontaa puhtaista lämmitysratkaisuista ja energia-avustusten hakemisessa. Kielletään järeän runkopuun käyttö teollisen mittakaavan poltossa, kuten kaukolämmössä ja teollisuudessa. Asetetaan puubiomassan polttamiselle voimalaitoksissa puujakeeseen perustuva polttoainevero ja edistetään lämmöntuotannossa polttoon perustumattomia teknologioita. Vahvistetaan energiapuun kansallisia kestävyyskriteerejä.

Asetetaan energiapuulle kestävyyskriteerit, joilla rajataan ulos luonnon monimuotoisuuden tai hiilivarastojen kannalta keskeinen puuaines, kuten lahopuu ja kannot, ja vähennetään tuontipuun käyttöä energiaksi. Poistetaan turpeen verohelpotukset. Huomioidaan datakeskusten kaavoituksessa ja verotuksessa hukkalämmön hyödyntämistä. Luovutaan fossiilisista polttoaineista ja turpeesta lämmityksessä vuoteen 2035 mennessä. Pitkällä aikavälillä jätteenpolttoa tulee vähentää. Laajennetaan päästökauppa koskemaan myös jätteenpolttoa tai otetaan käyttöön jätteenpolttovero. Edistetään lämpövarastojen rakentamista osana kaukolämpöverkkoa esim. sähkökattiloilla tuotetun lämmön varastointiin ja joustavaan hyödyntämiseen. Edistetään kaukolämmön siirtymää kohti seuraavan sukupolven matalalämpöverkkoja. Se edistää lämpöpumppujen ja hukkalämön tehokkaampaa hyödyntämistä kaukolämpöverkoissa. Ohjataan kaavoitusta ja rakentamismääräyksiä tukemaan energiatehokasta ja vähäpäästöistä asumista.

9. Uusiutuva energia on Suomen suuri mahdollisuus Aurinko- ja tuulivoima Vihreät kannattaa tuuli- ja aurinkovoiman voimakasta lisärakentamista Suomeen. Voimalat eivät tuota hiilipäästöjä, menestyvät markkinaehtoisesti ja mahdollistavat hiilipäästöjen vähentämisen myös teollisuudessa sitä mukaa, kun vihreä siirtymä etenee.

Tuuli- ja aurinkovoiman lisärakentaminen on välttämätöntä teollisuuden hiilipäästöjen leikkaamiselle. Paikallisina energian tuotantomuotoina tuuli- ja aurinkovoima tuottavat rakentamisalueelleen hyötyjä esimerkiksi työpaikkojen ja kiinteistöveron muodossa laskennallisesti jopa 400 000 euroa kiinteistöverotuloja per yksi tuuliturbiini. Haittana on luonnon heikkeminen sekä maiseman ja äänimaailman muutos. Hyötyjen ja haittojen tulee kohdistua oikeudenmukaisesti. Tuuli- ja aurinkovoiman lisärakentamisessa tulee pitää huolta biodiversiteetistä ja tavoitella luontopositiivisuutta. Aina kun mahdollista, on sijoitettava voimalat jo rakennettuun ympäristöön. Tuuli- ja aurinkovoima ovat säästä riippuvaisia tuotantomuotoja.Ratkaisu on joustava sähkönkulutus sekä energian varastointi esimerkiksi lämpönä, akuissa, tai vetynä. Vihreät haluavat edistää näiden ratkaisujen entistä laajempaa käyttöönottoa sekä tukea uusien ratkaisujen kehittämistä. Hajautettuina ja kotimaisina energian tuotantomuotoina tuuli- ja aurinkovoima parantavat myös Suomen turvallisuutta. Maantieteellinen hajauttaminen entisestään laskisi myös sähkön hintaa ja parantaa huoltovarmuutta. Tuulivoiman rakentaminen Etelä-Suomeen on ollut vähäistä, koska voimaloiden ja asutuksen välille vaaditaan suuri etäisyys. ItäSuomessa esteenä puolestaan ovat haasteet, jotka tuulivoimalat aiheuttavat puolustusvoimien tutkavalvonnalle. Kaikkialla Suomessa hankkeita hidastavat valitusten ja lunastuslupien pitkät käsittelyajat. Merituulivoima mahdollistaa suuren mittakaavan fossiilittoman sähköntuotannon sekä tukee Suomen toimitusvarmuutta ja omavaraisuutta. Merellä tuulee kovempaa ja tasaisemmin kuin maalla, joten merituulivoimala tuottaa maatuulivoimalaan verrattuna enemmän sähköä. Lisäksi merelle voi suunnitella huomattavasti suurempia tuulipuistoja kuin maa-alueille. Merituulivoima on kuitenkin toistaiseksi kalliimpaa rakentaa kuin maatuulivoima. •

• • • Kohdellaan tuulivoimaa normaalina teollisena toimintana. Kehitetään lainsäädäntöä niin, että tuulivoimaa voidaan rakentaa nykyistä lähemmäs asutusta varsinkin ennestään meluisassa, jo rakennetussa ympäristössä. Perutaan alueidenkäyttölain muutos minimietäisyydestä. Haetaan puolustusvoimien tutkaongelmaan ratkaisu Suomen turvallisuutta vaarantamatta esimerkiksi uudistamalla sensorijärjestelmä, jotta saadaan tuulivoimaa rakennettua tasapainoisesti eri puolille maata. Itäisen Suomen tuulivoimarakentamisen edistämiseksi: ◦ Käynnistetään valittujen alueiden osalta tarvittava maakuntakaavoitus sekä tuulivoima-alueiden osoittamiseksi että tarvittavan kantaverkon toteuttamiseksi. ◦ Sisällytetään aluevalvonnan modernisoinnin kustannukset puolustusmenoihin ja hankitaan toteutukselle EU-rahoitusta. Kohtuullistetaan merituulivoiman kiinteistövero maatuulivoiman kanssa samalle tasolle suhteessa tuotettuun sähkön määrään (€/MWh).

Luodaan valtakunnallinen ohjeistus tuuli- sekä aurinkovoiman ja lajisuojelun yhteensovittamisesta ja otetaan se käyttöön nopeasti. Rakennetaan uudet maatuulivoimalat ensisijaisesti ihmisen jo muokkaamille alueille. Hankkeiden sijoittumista tulee ohjata maankäytön muutosmaksuin ja korvata hankkeiden luontohaittoja velvoittavan ekologisen kompensaation keinoin. Toteutetaan tutkitusti toimivat keinot, jotka edistävät luonnon monimuotoisuutta uusiutuvan energian hankkeissa. Luovutaan alueidenkäyttölakiin tulossa olevasta 50 hehtaarin aurinkovoimahankkeiden kaavoituspakosta ja hoidetaan näidenkin hankkeiden luvitus kunnissa mitattaviin vaikutuksiin perustuen. Aurinkovoimaloiden sijoituslupapäätöksissä edellytetään selvää hiilipositiivisuutta suhteessa kohteen muuhun mahdolliseen maankäyttöön. Ei heikennetä aurinkovoiman sijoittelulla alueen luontoarvoja, vaan sijoiteaan voimalat lähtökohtaisesti esimerkiksi rakennusten katoille, asutusten ja teollisuuden yhteyteen, pelloille, joutomaille, vanhoille turvetuotantoalueille ja muille jo luontoarvonsa menettäneille alueille. Parannetaan taloyhtiöiden mahdollisuuksia tuottaa uusiutuvaa energiaa. Asetetaan enintään 6 kuukauden käsittelyaikatavoite uusiutuvaa energiaa ja verkkoja koskeville valituksille hallinto-oikeuksissa. Selkeytetään ja nopeutetaan voimajohtojen lunastusmenettelyjä säätämällä valtioneuvoston lunastuslupapäätöksille 6 kuukauden enimmäiskesto nykyisen jopa 18 kuukauden sijasta. Huolehditaan lupamenettelykäsittelyn riittävästä henkilöstöstä, jotta käsittelyajoista saadaan lyhyempiä Edistetään kustannustehokasta merituulivoiman verkkoon liittymistä. Säilytetään uusiutuvan energian kiinteistöverotuksessa ja valtionosuusjärjestelmässä malli, jossa verohyöty pysyy kunnalla. Suomen malli parantaa tuuli- ja aurinkovoiman paikallista hyväksyttävyyttä.

Vesivoimaloiden määrää Suomessa tulee vähentää patoja purkamalla Vesivoiman ympäristövaikutukset ovat Suomessa poikkeuksellisen suuret, ja padot muodostavat vakavan uhan erityisesti vaelluskaloille. Paikallisesti patoja vastustetaan kovasti, ja ne haittaavat myös matkailuelinkeinojen kehittämistä. Vihreät näkevät, että vesivoimaloiden määrää voidaan vähentää tulevaisuudessa merkittävästi, kun muu sähköntuotanto, varastointi ja kysyntäjousto lisääntyvät. Suomessa noin 90 prosenttia vesi- ja säätövoimasta tuotetaan vain kuudella joella. Valtaosa muista padoista ei ole merkittäviä energiantuotannon kannalta, mutta niiden ympäristövaikutukset ovat huomattavia erityisesti alueellisesti. Iso osa vesivoimaloista ei osallistu sähköntuotannon joustoon, sillä niiden yhteydessä ei ole merkittävää patoallasta. • Ei rakenneta uutta patovesivoimaa.

19 • Puretaan mahdollisimman moni pato, joiden yhteydessä ei ole vesiallasta tai muuta säätelymahdollisuutta ja jotka eivät siten osallistu sähköntuotannon joustoon. Puretaan ensimmäisenä sellaiset alle 10 MW vesivoimalat, joiden purkaminen parantaa vesiekosysteemejä ja kalakantojen elinvoimaisuutta eivätkä osallistu sähköntuotannon joustoon. Pitkällä aikavälillä tavoitteena vapauttaa lohijokia, kun energiajärjestelmä kehittyy. Huolehditaan, että vesivoimalaitosten ympäristö- ja kalatalousvelvoitteet ovat ajan tasalla niin, että ne mahdollistavat vesieliöiden, kuten vaelluskalojen vaelluksen sekä luontaisen lisääntymisen. 768 769 770 771 772 773 774 775 776 777 778 779 780 781 782 783 784 785 786 787 788 789 790 Biopolttoaineet 791 10. Ydinenergia osana ratkaisua 792 793 794 795 796 797 798 799 800 801 802 803 804 805 806 807 808 809 810 811 • • • Liikenteen sähköistyessä biopolttoaineiden käyttö tulee kohdentaa vaikeasti sähköistettäviin kohteisiin kuten raskas liikenne ja lentoliikenne. Nykyisten liikenteen fossiilipolttoaineiden korvaaminen täysimääräisesti biopohjaisilla ei ole mahdollista, sillä kestäviä biomassavirtoja on vain rajallisesti. • •

Kohdistetaan biopolttoaineiden käyttö vaikeasti sähköistettäviin kohteisiin kuten raskaaseen liikenteeseen, meri- ja lentoliikenteeseen. Ruuaksi kelpaavaa biomassaa tai ruuantuotantoon kelpaavaa maapinta-alaa ei tule käyttää biopolttoaineiden tuotantoon.

Ydinvoima on osa teknologianeutraalia, kestävää, turvallista ja fossiilitonta energiantuotantoa. Ydinvoima tarjoaa vakaata ja säästä riippumatonta perusvoimaa, joka täydentää aurinko- ja tuulivoimaa ja mahdollistaa fossiilisten polttoaineiden alasajon. Ydinvoima vahvistaa kansallista energiaomavaraisuutta sekä huoltovarmuutta. Ydinvoimahankkeissa tulee huomioida koko elinkaaren vastuullinen hallinta, avoimuus päätöksenteossa, kansalaisten osallistumismahdollisuudet sekä kansainvälisen yhteistyön merkitys ydinturvallisuuden kehittämisessä. Vastuu ydinvoiman haitoista tulee olla ydinvoiman tuottajilla eikä vastuuta tule ulkoistaa valtiolle. Mahdollistetaan nykyisten voimaloiden käyttö niin kauan kuin viranomainen arvioi sen turvalliseksi. Varmistetaan, ettei tarpeeton sääntely estä uusien ydinvoimateknologioiden käyttöä tai käyttökohteita, kuten kaukolämmön tuotantoa tai pienydinvoimaa. Ydinjätteen loppusijoituksessa hyödynnetään geologista loppusijoitusta. Vahvistetaan valtion roolia ydinjätehuollon valtakunnallisessa koordinoinnissa, sekä luodaan käytäntö, miten uusien ydinvoimalatoimijoiden tulee huolehtia tuottamastaan käytetystä ydinpolttoaineesta.

20 812 813 814 815 816 817 818 819 820 821 822 823 824 825 826 827 828 829 830 831 832 833 834 835 836 837 838 839 840 841 842 843 844 845 846 847 848 849 850 851 852 853 854 855 Ydinvoimahankkeille ei tule myöntää tuotantotukea, kuten sähkön hintatukea, vaan hankkeiden tulee olla taloudellisesti kannattavia. Sen sijaan demonstraatioinvestointeihin kohdistuvan energiatuen tulee kattaa myös ydinvoima. • • • • • • • •

Myönnetään Suomen nykyisille ydinreaktoreille jatkoluvat, jos Säteilyturvakeskus arvioi toiminnan jatkamisen turvalliseksi. Mahdollistetaan pienydinreaktoreiden käyttöönottoa kaukolämmön ja teollisuuden energiantuotannossa. Varmistetaan pitkäjänteinen ja ennakoitava lainsäädäntö, joka kannustaa investointeihin ydinenergiaan. Panostetaan ydinturvallisuuden, ydinjätteen loppusijoituksen ja uusien reaktoriteknologioiden tutkimukseen ja pilotointiin. Edistetään kansainvälistä yhteistyötä ydinenergian turvallisuuden ja sääntelyn kehittämiseksi. Vahvistetaan valtiovallan roolia ydinjätehuollon valtakunnallisessa koordinoinnissa. Tuetaan käytetyn ydinpolttoaineen uudelleen käyttöä, mikä vähentää loppusijoitukseen päätyvän polttoaineen määrää. Selvitetään käytetyn polttoaineen varastoinnin palveluliiketoiminnan sallimista Suomessa valtion talouden tasapainottamiseksi.

11. Vetytalous tulevaisuuden mahdollisuutena Vetytalous tarkoittaa energiajärjestelmää, jossa kestävästi tuotettu vety toimii keskeisenä energian kantajana etenkin kohteissa, joiden suora sähköistäminen on hankalaa. Keskeiset vetyä hyödyntävät tuotteet ovat fossiilivapaa teräs, vedystä ja ilman typestä syntetisoitu ammoniakki ja syntetisoidut polttoaineet kuten metanoli, metaani ja muut hiilivedyt. Suomessa on meneillään myös kehityshanke, jossa vedystä ja ilmakehän hiilidioksidista valmistetaan ihmisravinnoksi kelpaavaa proteiinia. Vetyä voidaan valmistaa joko fossiilisista polttoaineista tai vedestä sähköllä toimivalla elektrolyysillä. Vihreiden visiossa vety tuotetaan päästöttömällä sähköllä, ja vedyn tuotanto lisää merkittävästi sähkönkulutusta. Suomessa vetytalouteen tarvittava hiilidioksidi saadaan biomassan poltosta. Suomessa on suunnitteilla puhdasta vetyä käyttäviä teollisia investointeja useiden kymmenien miljardien eurojen arvosta. Myös nykyinen teollisuus tarvitsee kasvavissa määrin kestävästi tuotettua vetyä. Vedystä valmistettua ammoniakkia voidaan käyttää sellaisenaan mm. laivojen polttoaineena, mutta keskeisin rooli sillä on lannoitteiden valmistuksessa. Noin 80 prosenttia maailman ammoniakista käytetään lannoitteisiin. Toistaiseksi lähes kaikki ammoniakki on tuotettu maakaasusta ja kivihiilestä. Vedystä valmistettua metanolia voidaan käyttää sellaisenaan esimerkiksi laivojen polttoaineena, mutta jatkojalostamalla siitä saadaan energiatiheydeltään parempia

polttoaineita kuten e-kerosiinia lentoliikenteeseen ja vastaavia tuotteita maantieliikenteeseen. Metanolista jatkojalostetaan myös eteeniä ja propeenia muoviteollisuuden raaka-aineiksi. EU-laajuisella yhdistetyllä jakeluvelvoitteella saadaan ostajiksi koko Eurooppa. Esimerkiksi kaikki Suomessa tankattava kerosiini voisi olla täällä tuotettua e-SAFia (sähköpolttoaineilla) tuon velvoitteen piirissä. e-Metaania myydä jo nyt maakaasuverkon kautta koko Eurooppaan. Sähköpolttoaineiden valmistus vaatii hiilidioksidia, jota voidaan Suomessa ottaa talteen biomassaa polttavista laitoksista. Suomen sähköverkon uusiutuvilla ja ydinvoimalla tuotettu sähkö täyttää sellaisenaan EU:n sähköpolttoaineiden tuotantokriteerit. Vetytalous tarjoaa Suomelle huomattavan potentiaalin luoda uutta teollisuutta ja työpaikkoja. Suomesta voi tulla Euroopan edelläkävijävaltio vetytaloudessa. Muutoksen vauhdittaminen edellyttää tiukempia ilmastotoimia, kuten päästökaupan tiukentumista ja sääntelyä, joka kirittää sähköpolttoaineiden osuutta. • • • • • •

Fossiilipolttoaineista valmistettu vety tulee korvata fossiilittomalla sähköllä tuotetulla vedyllä vuoteen 2040 mennessä. Edistetään vetylaaksojen syntymistä teollisuuspolitiikalla, joka mahdollistaa yritysten kehityshankkeiden etenemisen askeleittain, kun vety ja sen lopputuotteet tuotetaan samalla alueella. Rakennetaan Suomeen vetyputkiverkosto, joka mahdollistaa eri kokoisten ja eri kehitysvaiheessa olevien vetyhankkeiden etenemisen. Vetyputki toimii myös energiavarastona. Otetaan käyttöön teollisuudessa vetytaloutta kirittäviä toimia. Teollisuuden tiukat ilmastotavoitteet edistävät vetyteollisuuden kannattavuutta. Vahvistetaan jakeluvelvoite-tyyppisien mekanismien kautta sähköpolttoaineiden ja synteettisten kemikaalien kysyntää. Irtaudutaan lannoiteteollisuudessa venäläisestä ammoniakista siirtymällä vedystä valmistettuun ammoniakkiin.

12. Liikenteen päästövähennyksissä riittää tehtävää Liikenne aiheuttaa noin neljäsosan Suomen fossiilisista päästöistä, ja valtaosa näistä syntyy tieliikenteessä. Energiantuotannon puhdistuessa liikenteen rooli päästölähteenä korostuu entisestään. Liikenteen päästövähennyksiä saadaan pääosin kolmella, toisiaan täydentävällä tavalla: käyttövoiman muutoksilla, kulkutapojen muutoksilla ja liikkumistarpeen vähentämisellä. Koko keinovalikoimaa tarvitaan, ja keinot vaihtelevat alueittain ja liikkumismuodon mukaan. Käyttövoiman muutoksia saadaan pääasiassa sähköistymisen, mutta jossain määrin myös bio- ja sähköpolttoaineiden yleistymisen kautta. Kulkutapojen muutos tarkoittaa siirtymistä autoilusta kävelyyn, pyöräilyyn ja joukkoliikenteeseen, ja toisaalta tavaraliikenteen siirtymistä maantiekuljetuksista raiteille tai vesiteille. Liikkumistarve vähentyy sekä kaupungistumisen että digitalisaation myötä.

22 900 901 902 903 904 905 906 907 908 909 910 911 912 913 914 915 916 917 918 919 920 921 922 923 924 925 926 927 928 929 930 931 932 933 934 935 936 937 938 939 940 941 942 943 944 • • • • • • Tavoitellaan kotimaan liikenteen nollapäästöjä vuoteen 2045 mennessä. Kielletään fossiilisten polttoaineiden käyttö liikenteessä EU:ssa 2045 jälkeen. Palautetaan EU:n nollapäästövaatimus uusille henkilöautoille vuoteen 2035 mennessä. Pidetään kiinni EU:n tavoitteesta vähentää raskaan liikenteen päästöjä 90 prosentilla vuoteen 2040 mennessä (suhteessa vuoden 2019 päästöihin). Sidotaan polttoaineiden hiilidioksidiverotus indeksiin. Otetaan liikenteen päästökauppa käyttöön täysimääräisesti heti, kun se on mahdollista.

Käyttövoiman muutokset Liikenteen sähköistyminen on keskeinen ja kustannustehokas keino vähentää päästöjä. Sähkön on oltava ensisijainen käyttövoima henkilö- ja jakeluliikenteessä. Bio- ja sähköpolttoaineet sekä vety kannattaa kohdentaa vaikeasti sähköistettäviin kohteisiin, kuten lento- ja meriliikenteeseen sekä raskaaseen tavaraliikenteeseen sellaisilla yhteysväleillä, joita ei voida kustannustehokkaasti korvata raidekuljetuksilla tai sähkökuorma-autoilla. Lähivuosina päästövähennyksiä voi ohjata myös jakeluvelvoitetta kiristämällä. Jakeluvelvoite velvoittaa polttoaineen jakelijoita jakelemaan tietyn osuuden polttoaineesta uusiutuvina polttoaineina fossiilisten sijaan. Nykyisin uusiutuvia polttoaineita käyttävä tankkaaja (uusiutuvan polttoaineen erillistankkaus) täyttää jakelijan kokonaisvelvoitetta, eli fossiiliseen polttoaineeseen sekoitetaan erillistankkausta vastaavaa määrää vähemmän uusiutuvaa polttoainetta. Siksi ostaja ei käytännössä voi omilla valinnoillaan lisätä uusiutuvien polttoaineiden käyttöä, koska oma uusiutuvan polttoaineen käyttö vähentää muiden käyttämän uusiutuvan polttoaineen osuutta. • • • • • •

Korotetaan liikennepolttoaineiden jakeluvelvoitetta jatkuvasti velvoitteeseen sisältyvän lataussähkön vaikutuksen verran ja korotetaan synteettisten uusiutuvien polttoaineiden osuutta siitä. Muutetaan tieliikenteen jakeluvelvoitetta niin, että bio- ja synteettisten polttoaineiden erillistankkaus vähentää tosiasiallisesti fossiilisten polttoaineiden käyttöä, esimerkiksi laskemalla erillistankkaus vain puoliksi jakeluvelvoitteeseen sisältyväksi. Rajataan tieliikenteen jakeluvelvoitteen joustomekanismi työkoneiden polttoaineisiin Liikennevälineet, jotka käyttävät kestävyyskriteerit täyttävää bio- tai sähköpolttoainetta luokitellaan hiilidioksidin osalta päästöttömiksi. Luovutaan dieselin alennetusta verokannasta ja poistetaan vastaavasti dieselkäyttöisten henkilöautojen käyttövoimavero. Yksinkertaistetaan henkilöautojen verotusta siten, että kaikkien autojen verotuksen pohja perustuu päästöihin. Liikenteen veropohja kaventuu jatkossa sähköistymisen myötä. Muutetaan asteittain auto- ja ajoneuvoverotusta siten, että

se riippuu jatkossa myös autojen energiatehokkuudesta ja massasta, jotta energiankulutus ja teiden kuluma vähenevät. Suositaan täyssähköautoja työsuhdeautoina ja rajataan vapaa autoetu koskemaan vain täyssähköautoja. Poistetaan kilometrikorvauksen ylikompensointi. Vähennetään matkakuluvähennyksen enimmäismäärää ja kohdistetaan vähennys vähäpäästöisiin ajoneuvoihin. Jos kunnalla on tosiasiallinen mahdollisuus liittyä joukkoliikenne-kuntayhtymän jäseneksi vähennystä ei lähtökohtaisesti makseta. Edistetään tiemaksujen tai kilometriverotuksen käyttöönottoa autoilun kapenevan verokertymän kattamiseksi. Otetaan käyttöön pienituloisille suunnattu korkeapäästöisten autojen romutuspalkkio, jota voidaan käyttää päästöttömän auton, polkupyörän tai joukkoliikennelipun hankintaan. Kannustetaan kuntia, taloyhtiöitä ja yrityksiä rakentamaan latausinfraa. Tuetaan raskaan liikenteen julkisen latausverkon rakentamista. Edistetään sähköautojen hyödyntämistä sähköntuotannon tasapainottamisessa vauhdittamalla ns. V2G (vehicle to grid) -teknologioita.

Kulkutapojen muutos Suurin henkilöliikenteen päästövähennyspotentiaali on arjen toistuvissa, suhteellisen lyhyissä matkoissa, joissa kulkutavoille on erilaisia vaihtoehtoja. Yli 60 prosenttia autolla tehdyistä matkoista on lyhyempiä kuin 7 km, eli sellaisia, joita on usein mahdollista korvata pyörällä. Pitkiä, yli 100 km matkoja on alle 4 prosenttia kaikista automatkoista. Myös junamatkoista yli 75 prosenttia on alle 20 km pituisia, huolimatta siitä että kattavaa lähijunaliikennettä on tällä hetkellä vain Helsingin seudulla. Jotta kestäviin kulkutapoihin voidaan siirtyä, niiden on oltava helpoin ja edullisin vaihtoehto useimmilla matkoilla. • • • • • Lisätään joukkoliikenteen rahoitusta. Lasketaan joukkoliikenteen arvonlisävero nollaan. Varmistetaan kaupunkisuunnittelussa, että etäisyydet päivittäisiin tarpeisiin ovat kohtuulliset, ja ympäristö houkuttelee kävelemään, 15 minuutin kaupungit suunnittelun hengessä. Edistetään korkean tason pyörätieverkkojen rakentamista. Palautetaan työsuhdepyörien veroetu.

Haja-asutusalueet Haja-asutusalueilla mahdollisuudet kulkutavan muutoksiin ovat suppeampia kuin kaupungeissa, ja päästövähennyksiä saavutetaan ennen kaikkea autojen sähköistymisellä. Myös maaseudulla tulee kuitenkin voida elää ilman pakkoa omistaa autoa. Etenkin lasten, nuorten ja vanhusten itsenäinen liikkuminen tulee mahdollistaa. • • Kehitetään joukkoliikenteen ratkaisuja, kuten kutsu- ja palveluliikennettä esimerkiksi hyödyntämällä autonomisia busseja. Pilotoidaan yhteiskäyttöautoa joukkoliikennepalveluna.

24 991 992 993 994 995 996 997 998 999 1000 1001 1002 1003 1004 1005 1006 1007 1008 1009 1010 1011 1012 1013 1014 1015 1016 1017 1018 1019 1020 1021 1022 1023 1024 1025 1026 1027 1028 1029 1030 1031 1032 1033 1034 1035 • Parannetaan pyöräilyn ja kävelyn edellytyksiä haja-asutusalueilla. Kaupunkiseudut Liikenne on suurten kaupunkien suurin päästölähde. Ratkaisut löytyvät joukkoliikenteestä, kävelystä, pyöräilystä ja kevyestä sähköliikenteestä, joita voidaan edistää sekä liikennejärjestelmän että yhdyskuntarakenteen muutoksilla. • • • • • • •

Kasvatetaan kävelyn ja pyöräilyn osuutta edistämällä sekoittunutta, tiivistä ja turvallista kaupunkirakennetta, joka parantaa aktiivisten kulkutapojen kilpailukykyä suhteessa muihin. Siirrytään kaupunkiseutujen sisäisessä joukkoliikenteessä ja jakeluliikenteessä päästöttömiin ajoneuvoihin. Tiivistetään maankäyttöä tehokkaan joukkoliikenteen yhteyteen. Toteutetaan ruuhkamaksujen vaatimat muutokset lainsäädännössä, mutta jätetään käyttöönotto kaupunkiseutujen päätettäväksi. Mahdollistetaan ruuhkamaksuista kerättyjen tulojen käyttö joukkoliikenteen kehittämiseen. Luovutaan kaavoituksessa autopaikkavelvoitteista eli pysäköintinormeista, jotka nostavat rakentamisen kustannuksia ja siirtävät autoilun kustannuksia muille kuin auton omistajille. Edistetään autojen jakamis- ja vuokrauspalveluja, esimerkiksi tarjoamalla niille edullisempia katupysäköinnin hintoja, jotta liikkumisen ja kuljetusten tarve voidaan tyydyttää pienemmällä määrällä autoja. Kehitetään lähijunaliikennettä koko maassa ja tuetaan kuntia alueellisten joukkoliikenneratkaisujen kehittämisessä ja käyttöönotossa.

Pitkämatkainen henkilöliikenne Pitkillä matkoilla käytettävissä olevat kulkutavat ovat jatkossakin erilaisia kuin lyhyillä matkoilla, mutta lentämistä täytyy vähentää mahdollisimman paljon. Matkustusta tulee ohjata raiteille, jotta lentämisen tarve vähenee. Digitalisaation edistyminen vähentää edelleen tarvetta pitkämatkaiselle liikkumiselle esimerkiksi etäkokousten yleistyessä. • • • • • • Sähköistetään loputkin rataosuudet, kunnostetaan käytöstä poistettuja poikittaisyhteyksiä ja mahdollistetaan yöjunien pysähdykset nykyistä useammassa asutuskeskuksessa myös maaseutumaisissa kunnissa. Lakkautetaan maakuntalentojen tuet. Otetaan käyttöön henkilökohtainen vuotuisten lentojen määrän mukaan nouseva lentovero. Vaikutetaan EU:ssa fossiilisten lentopolttoaineiden verotuksen käyttöönottamiseksi. Edistetään kansainvälisiä henkilöjunayhteyksiä ajamalla EU:ssa yhtenäisiä raideliikenteen lippu-, kulunvalvonta ja sähköistysjärjestelmiä. Tuetaan raidealan tuotekehitystä ja innovaatioita, jotka voivat edistää rajat ylittävän liikenteen toimintaedellytyksiä.

25 1036 1037 1038 1039 1040 1041 1042 1043 1044 1045 1046 1047 1048 1049 1050 1051 1052 1053 1054 1055 1056 1057 1058 1059 1060 1061 1062 1063 1064 1065 1066 1067 1068 1069 1070 1071 1072 1073 1074 1075 1076 1077 1078 1079 1080 • • • • Varmistetaan, että uuden raideinfran ilmasto- ja ympäristövaikutukset minimoidaan ja kehitetään ensisijaisesti olemassa olevia yhteyksiä. Selvitetään Tallinnan tunnelin toteuttamista yhteistyössä Helsingin ja Tallinnan kaupunkien sekä Suomen ja Viron valtioiden kanssa. Haetaan suunnitteluun rahoitusta EU:sta. Edistetään meriliikenteen päästövähennyksiä sähköistymisen tai sähköpolttoaineiden avulla. Siirrytään lentämisessä EU:n tavoitteita nopeammin bio- ja sähköpolttoaineisiin ainakin kotimaan lennoilla.

Tavaraliikenne Tavaraliikenteessä mahdollisuudet käyttövoiman muutoksiin vaihtelevat tavaraliikenteen tyypin mukaan, ja keinot eroavat lyhyissä nouto- ja jakeluliikenteen kuljetuksissa ja pitkissä runko- tai siirtokuljetuksissa. Kotimaan tavaraliikenteen suoritteesta noin 74 prosenttia on maantiekuljetuksia, 19 prosenttia rautatiekuljetuksia ja loput vesikuljetuksia. Ulkomaan kuljetuksista yli 90 prosenttia on vesikuljetuksia. Maantiekuljetusten sähköistyminen toteutuu ensimmäisenä keskipitkille, noin 200-300 kilometrin matkoille, jotka eivät vaadi pysähdyksiä. Terminaaleihin ja taukopaikoille tulee toteuttaa riittävä määrä latausinfraa, jotta latausmahdollisuuksien puute ei estä maantiekuljetusten sähköistymistä. Päästökaupan myötä fossiilisen dieselin hinta tulee nousemaan. Pyritään vauhdittamaan siirtymistä fossiilisesta dieselistä sähköpolttoaineisiin ja biokaasuun kotimaista tuotantoa ja jakelua edistämällä sekä veroratkaisuilla. Nouto- ja jakeluliikenteessä sähköistyminen on laajemmin jo käynnissä, ja sähköisten pakettiautojen määrä vuoden 2025 lopussa on jo yli 6500 ja vastaa noin 2 prosenttia kaikista liikennekäytössä olevista pakettiautoista. Tiiviissä kaupunkiympäristössä osa pakettiautokuljetuksia voidaan korvata myös tavarapyörillä. Tavaraliikennettä kulkee rautateillä pääosin metsäteollisuuden, terästeollisuuden ja kemianteollisuuden tarpeiden mukaan niillä yhteysväleillä, joilla kuljetukset ovat suuria ja toistuvia. Maantiekuljetuksia voidaan korvata rautateitse esimerkiksi yhdistettyinä kuljetuksina, joissa tavaraa siirretään merikonteissa suurimman osan matkaa ja konttia siirretään rekalla vain lyhyt osuus matkasta. Yhdistetyt kuljetukset vaativat investointeja terminaali-infrastruktuuriin, jotta siirrot eri kulkutapojen välillä sujuvat. Valtion ja kuntien tulee pyrkiä purkamaan esteitä yhdistettyjen kuljetusten käynnistämisen tieltä yhdessä logistiikkayritysten kanssa. • • •

Rakennetaan raskaan liikenteen latausinfrastruktuuria valtakunnallisesti nykyisten taukopaikkojen yhteyteen. Otetaan käyttöön puhtaiden kuorma-autojen hankintatuki. Nopeutetaan siirtymää fossiilisesta dieselistä sähköön, biokaasuun ja sähköpolttoaineisiin.

26 1081 1082 1083 1084 1085 1086 1087 1088 1089 1090 1091 1092 1093 1094 1095 1096 1097 1098 1099 1100 1101 1102 1103 1104 1105 1106 1107 1108 1109 1110 1111 1112 1113 1114 1115 1116 1117 1118 1119 1120 1121 1122 1123 • • • • Edistetään terminaali-investoinneilla yhdistettyjä kuljetuksia, joissa suurin osa matkasta tehdään raiteilla ja viimeinen osuus maanteitse. Tuetaan olemassa olevien logistiikan terminaalien liittämistä rataverkkoon. Edistetään meri- ja sisävesiliikenteen päästövähennyksiä sähköistymisen tai sähköpolttoaineiden avulla. Lisätään kotimaan vesikuljetuksia kuten puunuittoja siellä, missä vesistöt sen mahdollistavat.

13. Maatalous päästöjen vähentäjänä Maankäytön ja maatalouden päästöt ovat keskeinen osa ilmastokriisiä, eikä niitä voida sivuuttaa ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Eläintuotanto ja erityisesti märehtijät aiheuttavat merkittäviä päästöjä. Eläintuotanto kuormittaa ilmastoa myös epäsuorasti suuren maa-alan, rehuntuotannon ja ravinnevalumien kautta, ja on luonnonvarojen käytön näkökulmasta huomattavasti kasvipohjaista ruoantuotantoa kuluttavampaan. Teollisesta eläintuotannosta on luovuttava asteittain. Ilmastopäästöjen vähentämiseksi on kannustettava kasviproteiinien viljelyyn ja kehitettävä ruokajärjestelmää kasvipainotteisempaan ja kestävään suuntaan. Samalla kansallisesti on otettava käyttöön kokonaispäästöihin ja eläinten hyvinvointiin perustuva haittavero, joka ohjaa tuotantoa ja kulutusta kestävämpiin ratkaisuihin reilulla ja läpinäkyvällä tavalla. EU:n tasolla on otettava käyttöön maatalouden päästökauppa. Suomen omassa päätäntävallassa olevista kansallisista maataloustuista kolme neljännestä kohdistuu eläinperäiseen tuotantoon.

Maataloustukijärjestelmiä tulee uudistaa perinpohjaisesti sekä EU:n että kansallisten tukien osalta ympäristöystävälliseen suuntaan, huomioiden ruokaturvan sekä tilojen jatkuvuuden ja kannattavuuden. Maaperän päästöjen vähentämiseen on panostettava edistämällä uudistavia viljelymenetelmiä, jotka sitovat hiiltä, parantavat maan kasvukuntoa ja vähentävät päästöjä. Keskeisiä keinoja ovat esimerkiksi suorakylvö ja typpeä sitovien kasvien hyödyntäminen, mitkä vähentävät lannoitteiden tarvetta. Ruoantuotanto tarvitsee myös uusia teknologiaratkaisuja kuten täsmäviljelyä. Uudenlaisten teknologisten ratkaisujen, joissa ruokaa saadaan tuotettua esimerkiksi bioreaktoreilla, kehittäminen ja käyttöönotto tarjoaa mahdollisuuden irrottaa ruoantuotanto maankäytön ja eläintuotannon päästöistä sekä mahdollistaa Suomelle roolin kestävän ruokajärjestelmän edelläkävijänä. Turvepellot kattavat vain noin kymmenesosan Suomen peltopinta-alasta, mutta aiheuttavat valtaosan viljelyn päästöistä.

Uusien turvepeltojen raivaus pitää lopettaa ensi tilassa, ja pidemmällä aikavälillä luopua turvepelloilla viljelystä kokonaan tai muuttaa viljelykäytännöt kosteikkoviljelyksi tai muiksi päästöjä hillitseviksi ratkaisuiksi.

Uudistetaan ruokajärjestelmä kasvipainotteiseksi lisäämällä kannustimia kasviproteiinien viljelyyn, jalostukseen ja kotimaiseen arvoketjuun sekä luonnon monimuotoisuuden vahvistamiseen. Lakkautetaan kansalliset maataloustuet eläinperäiselle tuotannolle siirtymäajalla. Siirretään EU:n maataloustukien painopiste kohti kasviperäistä tuotantoa ja huomioimaan ympäristöarvot. Vähennetään teollisen eläintuotannon tukia ja edistetään eläinmäärien hallittua vähentämistä Otetaan EU-tasolla käyttöön maatalouden päästökauppa, joka kattaa vähintään eläintuotannon päästöt. Luodaan maatalouden hiilensidonnalle markkinat. Otetaan kansallisesti käyttöön kokonaispäästöihin ja eläinten hyvinvointiin perustuva haittavero, joka kohdistuu eläintuotantoon ja ohjaa tuotantoa vähäpäästöisempiin ja eettisempiin ratkaisuihin sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla. Edistetään uudistavia viljelymenetelmiä, kuten monipuolista viljelykiertoa, nurmiviljelyn uudistamista ja suorakylvöä. Ne sitovat hiiltä maaperään, parantavat maan kasvukuntoa ja vähentävät maaperän päästöjä. Kohdennetaan tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotukia uudenlaisiin ratkaisuihin, kuten solumaatalouteen ja muihin uudenlaisiin ruoantuotantoteknologioihin. Parannetaan maankäytön ja maatalouden päästöjen mittaamista, seurantaa ja raportointia päätöksenteon pohjaksi. Kielletään uusien turvepeltojen raivaaminen. Edistetään turvemaiden vettämistä ensin vapaaehtoisuuteen perustuvalla tuetulla mallilla ja 2030 lähtien päästöverolla niiden turvemaiden osalta, joilla ei olla tehty vapaaehtoisia toimia.

14. Metsät biologisina hiilinieluina Maankäyttösektori eli LULUCF-sektori (Land Use, Land Use Change and Forestry) on taakanjako- ja päästökauppasektorin ohella yksi EU:n kolmesta päästösektorista. Niihin kuuluvat maatalousmaan, metsätalouden ja muun maankäytön päästöt ja nielut. Suomessa maankäyttösektori on muuttunut viime vuosina nettonielusta päästölähteeksi, koska metsien nielu on heikentynyt ja muilla maankäyttösektorin osa-alueilla toimet eivät ole edenneet. Suomen metsien hiilinielu on viime vuosikymmenien aikana pienentynyt dramaattisesti. Pienennys on useita kymmeniä miljoonia hiilidioksiditonneja ja tämän vaikutus Suomen nettopäästöihin on hyvin merkittävä. Metsät ovat Suomelle ekologisesti, taloudellisesti ja kulttuurisesti korvaamattomia. Ne toimivat merkittävinä hiilinieluina, luonnon monimuotoisuuden turvaajina ja kestävän hyvinvoinnin perustana. Vihreät näkevät, että metsätalouden tuotannon ja metsämaan hyödyntämisen on siirryttävä kohti ilmastovaikutusten, luontoarvojen ja jalostusarvon maksimointia. Vanhojen metsien hiilivarastot ovat merkittäviä ja vanhat metsät tulee suojella.

Tämä tarkoittaa hakkuiden kiertoajan pidentämistä, metsien kasvattamista tiheämpänä, harvennushakkuiden keventämistä ja palautetaan puuston järeyteen perustuva päätehakkuukriteeri, jotta hiilivarastot vahvistuvat ja metsien rakenne monipuolistuu. Metsien käyttöä ohjataan siten, että ensisijaisesti lisätään tuotteista saatavaa hyötyä, ei hakkuumääriä. Metsänomistajille tulee luoda uusia ansaintakeinoja metsän hakkuun vaihtoehdoksi. Vihreiden tavoitteena on nostaa metsäteollisuuden jalostusarvoa, edistää kotimaista työtä ja osaamista ja suunnata investointeja pitkäikäisiin puutuotteisiin, jotka sitovat hiiltä vuosikymmeniksi. Bioenergian käytössä siirrytään kestävään malliin: polttoon ohjataan vain metsätalouden sivuvirrat ja jätteet - ei järeää runkopuuta. Näin varmistetaan, että metsien ilmastohyödyt eivät haihdu savuna ilmaan. Valtion omistamien metsien ohjauksessa uudistetaan Metsähallituksen tavoitteita siten, että ilmasto- ja luontotavoitteet asetetaan taloudellisen tuottotavoitteen rinnalle ja niitä painotetaan päätöksenteossa vahvemmin. Valtion maiden käytön tulee olla suunnannäyttäjä hiiltä sitovalle ja luonnon monimuotoisuutta vahvistavalle metsänhoidolle. • • • • • • •

Edistetään sitä, että hiilensidonnalle luodaan markkina, jossa metsänomistajalle maksetaan sidotusta hiilestä korvausta. Asetetaan energiapuulle nykyistä vahvemmat kansalliset kestävyyskriteerit, joilla rajataan ulos luonnon monimuotoisuuden tai hiilivarastojen kannalta keskeinen puuaines, kuten lahopuu ja kannot, ja vähennetään tuontipuun käyttöä energiaksi. Asetetaan puubiomassan polttamiselle voimalaitoksissa puujakeeseen perustuva polttoainevero ja kielletään jalostukseen kelpaavan puun ohjaaminen suoraan poltettavaksi. Tuetaan metsäsektorin siirtymistä kohti ilmastoystävällisempien tuotteiden valmistusta ohjaamalla yrityksille maksettavien tukien painopiste korkean jalostusarvon tuotteiden ja pitkäikäisten puutuotteiden tutkimus-, kehitysinnovaatio- ja kaupallistamistoimintaan. Luodaan pitkäikäisille puutuotteille kysyntää painottamalla kestäviä ja laadukkaita puutuotteita ja puurakentamista julkisen sektorin hankinnoissa. Selvitetään puurakentamisen käynnistysavustuksen käyttöönottoa vauhdittamaan alan investointeja ja osaamisen kehittämistä. Luodaan teollisuudelle EU-tasoinen sekoitevelvoite biopohjaisille korkean jalostusasteen kemikaaleille. Näin luodaan uusia markkinoita puupohjaisille innovaatioille. Asetetaan matalan jalostusasteen metsäteollisuuden tuotteille vientimaksu. Määritellään Luonnonvarakeskuksen suurimman ylläpidettävän hakkuukertymän rinnalle kestävän hakkuun määrä, jossa otetaan puuntuotannon lisäksi huomioon mm. ilmastovaikutukset, luonnon monimuotoisuus, muut ympäristövaikutukset sekä virkistyskäyttö. Selvitetään mekanismia, jolla määritetty kestävä hakkuumäärä ei voi ylittyä.

29 1214 1215 1216 1217 1218 1219 1220 1221 1222 1223 1224 1225 1226 1227 • • • • • • Vähennetään voimallista maanmuokkausta ja lisätään jatkuvaa kasvatusta uudistamalla metsätalouden tukijärjestelmää ja kehittämällä metsäneuvontaa tavoitteena, että suurin osa talouskäytössä olevasta metsäpinta-alasta käsitellään jatkuvapeitteisenä. Siirrytään kohti jatkuvaa kasvatusta tekemällä suurista avohakkuista luvanvaraisia. Palautetaan avohakkuille puuston järeyteen perustuva päätehakkuukriteeri, jotta vältetään liian nuoren metsän kaataminen. Otetaan ympäristölupapäätösten lupaharkintaan mukaan hankkeen vaikutukset metsien hiilinieluihin ja -varastoihin. Otetaan käyttöön maankäytön muutosmaksu esimerkiksi silloin, kun metsiä raivataan merkittävästi rakentamiseen tai maatalouteen. Tuetaan sellaisten avoimien alueiden metsittämistä, joilla ei ole tärkeää kulttuurillista, maisemallista, ruoantuotannollista tai luonnonsuojelullista arvoa. 15. Hiilen talteenotto, käyttö ja varastointi osana 1229 ilmastopolitiikkaa 1228 1230 1231 1232 1233 1234 1235 1236 1237 1238 1239 1240 1241 1242 1243 1244 1245 1246 1247 1248 1249 1250 1251 1252 1253 1254 1255

Teknisillä hiilinieluilla tarkoitetaan ratkaisuja, joissa hiilidioksidia poistetaan ilmakehästä ja varastoidaan pysyvästi tai pitkäaikaisesti. Tällaisia varastoja ovat esimerkiksi hiilidioksidin talteenotto biomassan poltosta tai teollisista prosesseista sekä suoraan ilmakehästä ja sen pysyvä geologinen varastointi. Lisäksi hiiltä voidaan sitoa pitkäaikaisesti rakennusmateriaaleihin, kuten mineralisoituun betoniin. Tekniset hiilinielut täydentävät ensisijaisia päästövähennyksiä, mutta ne kuluttavat paljon energiaa ja ovat tällä hetkellä kalliita. Ne eivät saa hidastaa fossiilisista polttoaineista luopumista, vaan niiden tehtävänä on kompensoida vaikeasti vältettäviä päästöjä sekä mahdollistaa siirtymä hiilineutraaliudesta hiilinegatiivisuuteen. Suomella on hyvät edellytykset kehittää teknisiä hiilinieluja, koska teollisuudessa ja energiantuotannossa syntyy merkittäviä määriä bioperäistä hiilidioksidia. Suomessa ei tällä hetkellä tunneta kaupallisesti soveltuvia geologisia varastointimuodostumia, joten pysyvä varastointi edellyttää kansainvälistä yhteistyötä esim. Norjan kanssa ja toimivaa hiilidioksidin siirtoinfrastruktuuria. Hiilidioksidin talteenotto luo uuden kiinnostavan markkinan, jossa Suomella on mahdollisuus olla merkittävä toimija. Tämä voi synnyttää Suomeen uutta teollista toimintaa, vahvistaa vetytalouden ja hiilidioksidia hyödyntävien teknologioiden investointeja sekä edistää fossiilisten raaka-aineiden korvaamista. Synteettiset polttoaineet ja kemikaalit eivät muodosta pysyvää hiilinielua, mutta ne voivat vähentää fossiilisten polttoaineiden käyttöä osana siirtymää, erityisesti vaikeasti sähköistettävissä käyttökohteissa.

30 1256 1257 1258 1259 1260 1261 1262 1263 1264 1265 1266 1267 1268 1269 1270 1271 1272 1273 1274 1275 1276 1277 1278 1279 1280 1281 1282 1283 1284 1285 1286 1287 1288 1289 1290 1291 1292 1293 1294 1295 1296 1297 1298 1299 Hiilidioksidin varastointi ja hyötykäyttö etenevät rinnakkain. Varastoinnilla eli teknisillä hiilinieluilla tavoitellaan pysyviä, suoria päästövähennyksiä. Hyötykäyttö taas mahdollistaa fossiilisten raaka-aineiden korvaamisen käyttökohteissa, joissa esimerkiksi sähköistäminen ei ole mahdollista, esimerkiksi kemikaalit, muovit ja lentopolttoaineet. • • • • • • • • • • • •

Otetaan käyttöön hiilidioksidin talteenottoon kannustava negatiivisten päästöjen huutokauppa ja ajetaan EU:ssa pysyvien negatiivisten päästöjen sisällyttämistä päästökauppaan selkeillä kestävyys- ja pysyvyyskriteereillä. Edistetään hiiltä sitovia ja hiiltä varastoivia teknologioita sekä hiilen kierrätystä raaka-aineeksi asettamalla negatiivisille päästöille ja teknologiselle hiilensidonnalle omat tavoitteet ja kilpailuttamalla ratkaisuja. Varmistetaan, etteivät tekniset hiilinielut korvaa päästövähennyksiä tai lisätä kestämätöntä biomassan käyttöä tai hidastaa hakkuiden vähentämistä. Varmistetaan geologisen varastoinnin turvallisuus, pitkäaikainen monitorointi ja selkeä vastuunjako. Edistetään biohiilen tuotannon edellytyksiä, jotka toimivat ratkaisuna biopohjaisen hiilidioksidin pitkäaikaiseen varastointiin ja hyödyntämiseen esimerkiksi rakentamisessa ja maanparannusaineena. Asetetaan takaraja hiilen päästämiselle ilman talteenottoa suurista pistelähteistä vuodesta 2035 eteenpäin, jotta yrityksille syntyy riittävä kannuste kierrättää hiiltä poltto- ja raaka-aineiksi sekä tuottaa hiilineutraaliuteen tarvittava määrä teknisiä nieluja. Edistetään hiilidioksidin talteenotto-, siirto- ja varastointiketjujen rakentamista yhteistyössä Euroopan maiden kanssa. Tuetaan yhteisiä eurooppalaisia mittaus- raportointi ja varmennusstandardeja hiilidioksidin laadulle, kuljetukselle ja varastoinnille. Mahdollistetaan siirtoinfrastruktuurin kehittäminen tarvittaessa valtionyhtiöiden tai julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyönä. Ohjataan vihreän siirtymän rahoitusta hiilidioksidin talteenoton ja siirtoinfrastruktuurin investointeihin, huomioiden myös pienten pistelähteiden mahdollisuudet kuten biokaasulaitokset. Hyödynnetään vapaaehtoisia hiilimarkkinoita täydentävänä rahoituskanavana tiukoin laatukriteerein. Edistetään päästökaupalla ja julkisilla hankinnoilla hiiltä sitovien materiaalien, kuten rakennusmateriaalien ja betonin mineralisaation käyttöä ja kehitystä.

16. Muut merkittävät päästölähteet Isojen päästösektoreiden, kuten energiantuotannon, maatalouden ja liikenteen ohella ilmastotavoitteiden saavuttaminen edellyttää toimia pienilläkin päästösektoreilla. Ne jäävät helposti katveeseen ilmastopolitiikassa, vaikka niiden yhteenlaskettu päästövaikutus on merkittävä. Pienteollisuuden päästöt

31 1300 1301 1302 1303 1304 1305 1306 1307 1308 1309 1310 1311 1312 1313 1314 1315 1316 1317 1318 1319 1320 1321 1322 1323 1324 1325 1326 1327 1328 1329 1330 1331 1332 1333 1334 1335 1336 1337 1338 1339 1340 1341 1342 1343 1344 1345 Teollisuuden päästöt muodostuvat energiaperäisistä ja prosessipäästöistä, jotka molemmat kuuluvat isojen tuotantolaitosten osalta päästökaupan piiriin. Pienten tuotantolaitosten osalta päästöjen vähentämisen ohjaus tapahtuu taakanjakosektorilla. Niiden vähentämiseen ohjataan esimerkiksi energiatehokkuussopimuksilla ja energiaverotuksella. Vuonna 2027 polttoöljyt tulevat uuden päästökaupan (ETS2) piiriin. • • Vahvistetaan ohjauskeinoja, jotka kannustavat pienteollisuutta vähähiiliinvestointeihin. Edistetään sähköistämistä ja siirtymistä fossiilittomiin polttoaineisiin. Jätehuolto Jätehuollon päästöt syntyvät ennen kaikkea jätteiden käsittelystä, kuten kierrätyskelvottoman jätteen polttamisesta ja kaatopaikoilla syntyvästä metaanista. Jätteenpoltto on siirtymässä päästökaupan alaiseksi, joten ensisijaisesti ilmastotoimet tulee kohdistaa jätehuollon muihin toimintoihin. • •

Selvitetään kustannustehokkaita keinoja jäljelle jäävien jätehuollon päästöjen vähentämiseen. Edistetään biokaasun tuotantoa orgaanisesta jätteestä. F-kaasut Fluorattuja kasvihuonekaasuja käytetään esimerkiksi lämmönsiirto- ja kylmäaineina. Niiden ilmastovaikutus on moninkertainen hiilidioksidiin verrattuna ja ne ovat usein pitkäikäisiä kaasuja. F-kaasuille on kehitetty ympäristöystävällisempiä vaihtoehtoja, mutta niiden yleistyminen etenee hitaasti. • • Vauhditetaan siirtymää luonnollisiin kylmäaineisiin eri ohjauskeinoin. Selvitetään kustannustehokkaita ratkaisuja heikon kannattavuuden kylmäaineinvestointien tukemiseksi.

Työkoneet Maatalouden, rakentamisen ja teollisuuden työkoneet toimivat yleensä polttomoottoreilla, mikä muodostaa merkittävän, mutta hajanaisen kokonaisuuden päästölähteitä. Sähköistyminen edistyy pienimmissä työkoneissa jo markkinaehtoisesti, mutta raskaiden ja kovan käyttöasteen työkoneiden osalta teknologian kehitys on vielä keskeneräistä. Sähköistyminen on työkoneiden ensisijainen tulevaisuuden ratkaisu, mutta siirtymävaiheessa ja vaikeimmin sähköistettävissä kohteissa esimerkiksi maataloudessa tulee hyödyntää uusiutuvia polttoaineita. Maa- ja metsätalouden työkoneiden polttoaineet tulevat uuden päästökaupan (ETS2) piiriin 2027.

32 1346 1347 1348 1349 1350 1351 1352 1353 1354 1355 1356 1357 1358 1359 1360 1361 1362 1363 1364 1365 1366 1367 1368 1369 1370 1371 1372 1373 1374 1375 1376 1377 1378 1379 1380 1381 1382 1383 1384 1385 1386 1387 1388 • • Tuetaan sähköisten työkoneiden hankintaa ja niiden latausinfrastruktuurin rakentamista. Nostetaan kevyen polttoöljyn jakeluvelvoite takaisin 30 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä ja sisällytetään siihen biopolttoaineiden lisäksi myös synteettiset polttoaineet.

17. Ilmastokriisiin sopeutuminen on välttämätöntä Ilmastokriisin riskit realisoituvat, eikä niitä voida enää kokonaisuudessaan torjua. Tästä syystä ilmastokriisiin sopeutuminen on välttämätöntä. Ilmastokriisiin on jo lisännyt muun muassa sään ääri-ilmiöitä, Euroopassa pitkiä hellejaksoja ja kovia rankkasateita. Ilmastonmuutoksen aiheuttama lämpötilan nousu korostuu Suomessa sekä muilla pohjoisilla alueilla, joissa lämpeneminen on nopeampaa kuin muualla maailmassa. Nouseva lämpötila ja sään ääri-ilmiöt vaikuttavat rakennettuun infrastruktuuriin ja maa- ja metsätalouden edellytyksiin. Ilmastokriisillä on lisäksi vaikutuksia ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin. Sopeutumistoimia tarvitaan monilla sektoreilla, ja yleistä resilienssiä on syytä kasvattaa. On huomattavasti kalliimpaa korjata ilmastotuhoja kuin ennaltaehkäistä tai lieventää niitä. • • • • • • • • • • •

Päivitetään rakentamisen ja asumisen normit ja ratkaisut vastaamaan Suomen muuttuvaa ilmastoa. Varmistetaan, että kaupunkisuunnittelussa otetaan huomioon lämpösaarekeilmiön minimointi. Edistetään luontopohjaisia viilennysratkaisuja kaupungeissa kuten viherpeiton lisääminen. Tuetaan rakennusten viilennystä passiivisin keinoin sekä esimerkiksi kaukojäähdytysjärjestelmin. Varmistetaan, että kaupunkien hulevesijärjestelmät pystyvät vastaamaan ilmastonmuutoksen myötä lisääntyviin sateisiin ja tulviin. Edistetään huoltovarmuutta kehittämällä ilmastokestävää ruokatuotantoa ja ruuan kulutustottumusten muutoksilla. Valmistaudutaan mahdollisiin tuleviin tartuntatautiepidemioihin ja -pandemioihin niin valtion tasolla kuin kansainvälisesti. Tuetaan ilmastokriisiin varautumista pahimmin ilmastonmuutoksesta kärsivissä maissa. Perustetaan ilmastokatastrofirahasto EU:n alueelle. Varaudutaan ilmastopakolaisuuden lisääntymiseen Suomessa, EU:ssa ja kansainvälisesti. Lisätään tietoisuutta ilmastokriisin vaikutuksista ja tarjotaan opastusta alue- ja kuntatoimijoille näiden riskien hallitsemiseksi. Seurataan tarvittavia sopeutumistoimia systemaattisesti ja toimitaan niiden mukaisesti.

18. Ilmastonmuokkaus viimesijaisena ratkaisuna Ilmastonmuokkaus on äärimmäinen ja vasta viimeisenä keinona harkittava toimenpide. Sillä tarkoitetaan ympäristön laajamittaista ja tarkoituksellista muuttamista ilmaston vaikutusten hillitsemiseksi. Ilmastonmuokkaukseen on esitetty useita erilaisia menetelmiä, kuten auringon säteilyn heijastaminen takaisin avaruuteen tai pienhiukkasten levittäminen ilmakehään. Vaikka ilmastonmuokkauksen avulla voitaisiin mahdollisesti hidastaa ilmaston lämpenemistä, siihen liittyy merkittäviä riskejä. Seuraukset voivat olla vakavia ihmisten elinolosuhteiden, ympäristön ja kansainvälisen politiikankin kannalta. Ilmasto saattaisi muuttua entistä vaikeammin ennustettavaksi ja muokkaus voisi aiheuttaa haitallisia sivuvaikutuksia. Ympäristövaikutusten lisäksi ilmastonmuokkaus voi johtaa kielteisiin yhteiskunnallisiin seurauksiin, kuten valtioiden välisiin konflikteihin, jos esimerkiksi sateiden jakautuminen muuttuu. Ilmastonmuokkaus ei voi toimia vaihtoehtona välttämättömille kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksille. Sitä voitaisiin käyttää korkeintaan tukevana keinona katastrofaalisen ilmastokriisin ehkäisyssä samaan aikaan, kun päästöjä vähennetään merkittävästi. • • • • •

Edistetään ilmastonmuokkausta koskevien kansainvälisten sopimusten käyttöönottoa ja valvontaa. ilmastonmuokkausteknologioiden ei tule korvata päästövähennyksiä. Ilmastonmuokkauksen tulee olla alueellisesti ja kansallisesti hyväksyttävää. Lisätään tutkimusta ilmastonmuokkauksen menetelmistä, jotta mahdolliseen käyttöönottoon olisi paremmat valmiudet. Lisätään tutkimusta ilmastonmuokkauksen yhteiskunnallisista ja ympäristövaikutuksista. 19. Valtion ja kuntien ilmasto- ja energiapolitiikka Ilmastotoimia ja niiden toimeenpanoa valmistellaan useissa eri ministeriöissä sen mukaan, mille hallinnonalalle eri toimet kuuluvat. On tärkeää, että ilmastolaki ja sen tavoitteet ohjaavat ministeriöiden toimintaa riittävän selkeästi ja että siihen kiinnitetään lainvalmistelussa riittävästi huomiota. Ilmastolain ja muun lainsäädännön tulee olla linjassa hiilineutraaliustavoitteen kanssa. Ilmastolain mukaiset ilmastopolitiikan suunnitelmat valmistellaan vaalikausittain. Niissä linjataan päästövähennystoimista, joita hallitus haluaa edistää ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Suunnitelmat eivät kuitenkaan ole suoraan yhteydessä

34 1430 1431 1432 1433 1434 1435 1436 1437 1438 1439 1440 1441 1442 1443 1444 1445 1446 1447 1448 1449 1450 1451 1452 1453 1454 1455 1456 1457 1458 1459 1460 1461 1462 1463 1464 1465 1466 1467 1468 1469 1470 1471 1472 1473 1474 1475 päästövähennystoimien toimeenpanoon tai rahoittamiseen, ja useita toimia jää kausittain tekemättä. Suunnitelmien vaikuttavuutta tulee kehittää. Valtion ja kuntien julkiset hankinnat ovat mittaluokaltaan merkittäviä, ja niiden ilmastovaikutukset on tärkeä huomioida. Hankintalaissa on määritelty, että hankintaprosessin aikana on noudatettava syrjimättömyyden, yhdenvertaisuuden, avoimuuden ja suhteellisuuden periaatteita. Tätä lakia tulisi päivittää niin, että myös hankinnan ilmasto- ja luontovaikutukset otetaan aina huomioon. Kunnat voivat vähentää asutun ympäristön päästöjä liikenteen, rakentamisen sekä kaavoituksen kautta. • • • • • • • • • • • • • • •

Huolehditaan, että ilmastonmuutokseen puuttumiseen tärkeydestä viestitään aktiivisesti ja kansantajuisesti sekä valtion, kuntien että kolmannen sektorin voimin. Edistetään ilmastopolitiikan suunnitelmien valmistelun aikaistamista huolehtimalla, että suunnitelmien päästövähennystoimien valinnassa hyödynnettävä tietopohjaa valmistellaan ministeriöissä ajoissa hallitusohjelmaneuvotteluissa tehtäviä päätöksiä varten. Päivitetään maankäyttösektorin ilmastosuunnitelma (MISU) joka vaalikaudella Selvitetään ilmastopolitiikan suunnitelmien jaottelun tarkoituksenmukaisuutta ja suunnitelmien yhdistämistä vaikuttavuuden parantamiseksi. Integroidaan ilmastopolitiikan suunnitelmien valmistelun aikataulu tarkoituksenmukaisesti kehys-ja budjettiriihien aikataulun kanssa. Tehdään ympäristöhaitat näkyväksi kaikessa päätöksenteossa. Lisätään ja parannetaan talousarvioiden ja lainsäädännön ilmastovaikutusten arviointia. Varmistetaan kestävyys valtion omistajaohjauksessa. Velvoitetaan valtionyhtiöt laatimaan toimenpidesuunnitelmat, jotka mahdollistavat 1,5 asteen ilmastotavoitteen saavuttamisen.

Irrotetaan julkiset sijoitusvarat, esimerkiksi Valtion Eläkerahaston ja Kevan sijoitukset, fossiilitaloudesta ja suunnataan ne ilmastokestäviin kohteisiin. Tuetaan tulevaisuuden kestäviä investointeja laskemalla niiden korkotuottovaatimus mahdollisimman alhaiseksi. Ilmastopolitiikan kustannustehokkuutta tulee arvioida sukupolvien yli ulottuvalla alhaisella korolla kuten esimerkiksi terveydenhuollon arvioinnissa toimitaan. Päivitetään hankintalakia niin, että hankinnan ilmastovaikutusten arviointi otetaan huomioon yhtenä periaatteena hankintaa tehdessä. Edellytetään kaavoituksessa ilmastovaikutusten laskemista ja aiheutuvien haittojen kompensoimista. Palautetaan kuntien ilmastosuunnitelmavelvoite ilmastolakiin. Kaikessa lainvalmistelussa on otettava käyttöön juridisesti sitova ylisukupolvinen vaikutustenarviointi. Sidotaan rakentamisen hiilijalanjäljen raja-arvot kansallisen ilmastolain tavoitteisiin. Kannustetaan suurimpia kaupunkeja toimimaan edelläkävijänä raja-arvojen tiukennuksessa.

35 1476 1477 1478 1479 • Uusilta teollisuusrakennuksilta (sisältäen datakeskukset) tulee vaatia energiatodistukset, ilmastoselvitykset sekä luontoselvitys ja sitoumus ettei luontovaikutukset kokonaisuudessaan heikkene. 20. Kansainvälinen ja EU:n ilmasto- ja 1481 energiapolitiikka 1480 1482 1483 1484 1485 1486 1487 1488 1489 1490 1491 1492 1493 1494 1495 1496 1497 1498 1499 1500 1501 1502 1503 1504 1505 1506 1507 1508 1509 1510 1511 1512 1513 1514 1515 1516 1517

Suurin osa Suomen myönteisestä päästökehityksestä on seurausta EU:ssa tehdyistä päätöksistä. Suurin menestystarina on ollut EU:n energiaintensiivisen teollisuuden ja energiantuotannon päästökauppa, jonka ansiosta Suomessa on ollut jo kannattavaa luopua saastuttavasta tuotannosta ja siirtyä kohti fossiilitonta energiantuotantoa. EU:n tuleva ilmastopolitiikka on rakennettava tämän myönteisen kehityksen perustalle: laajennetaan päästöjen hinnoittelua kaikille merkittäville päästösektoreille ja hyödynnetään vastaavaa markkinamekanismia myös siihen, että hiilensidonnasta saa korvauksen. Alueen omien päästöjen lisäksi EU on kirittänyt ilmastopolitiikkaa globaalisti. EU on nostanut kansainvälisten ilmastoneuvotteluiden kunnianhimon tasoa, saanut hiilitullien kaltaisella instrumentilla kolmansia maita panostamaan päästöjensä vähentämiseen ja luonut markkinoita fossiilittomille ratkaisuille. EU:n kunnianhimoinen ilmastopolitiikka ei ole itsestäänselvyys vaan vaatii jatkuvaa puolustamista. Suomen tulee olla aktiivinen ja aloitteellinen toimija EU:ssa, jotta kunnianhimon taso säilyy ja nousee entisestään. EU:n päästötavoitteet

EU tavoittelee 55 prosentin nettopäästövähennystä vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoden 1990 tasoon, 90 prosentin nettopäästövähennystä vuoteen 2040 mennessä ja hiilineutraaliutta vuoteen 2050 mennessä. Päästötavoitteissa on kirittävää: EU:n tulee tavoitella hiilineutraaliuutta jo ennen vuotta 2050. Sen sijaan EU:n tahti uhkaa nyt hidastua, kun 2040 tavoitteeseen on leivottu sisään mahdollisuus toteuttaa 5 prosentin osuus päästövähennyksistä EU:n ulkopuolella. Nämä epäkohdat on korjattava. Vuoteen 2030 saakka EU:n päästöohjaus nojaa päästökauppa-, taakanjako ja maankäyttösektoreiden erilaisiin tavoitteisiin ja ohjauskeinoihin. Kaudella 2030-2040 rakenteet ovat mahdollisesti erilaiset. Vihreille tärkeintä on, että valitusta rakenteesta riippumatta päästövähennykset etenevät kaikilla osa-alueilla ripeästi ja että EU:n ilmastotavoitteet saavutetaan kokonaisuutena ja jäsenmaiden tasolla. • Varmistetaan, että EU:n uusi ilmastoarkkitehtuuri kaudelle 2030-2040 ohjaa kustannustehokkaasti päästövähennyksiin kaikilla merkittävillä päästösektoreilla, ja että valittu arkkitehtuuri saavuttaa 2040-päästötavoitteen sekä EU-tasolla että jäsenmaiden tasolla.

36 1518 1519 1520 1521 1522 1523 1524 1525 1526 1527 1528 1529 1530 1531 1532 1533 1534 1535 1536 1537 1538 1539 1540 1541 1542 1543 1544 1545 1546 1547 1548 1549 1550 1551 1552 1553 1554 1555 1556 1557 1558 1559 1560 1561 1562 1563 • • • • • Kiristetään EU:n vuoden 2040 päästövähennystavoite 95 prosenttiin ja luovutaan mahdollisuudesta toteuttaa päästövähennyksiä EU:n ulkopuolella. Varmistetaan EU:n hiilineutraaliuden saavuttaminen hyvissä ajoin ennen vuotta 2050. Asetetaan EU:lle hiilinegatiivisuustavoitteet 2050 jälkeiselle ajalle. Yhdistetään energiantuotannon ja teollisuuden sekä rakennusten ja liikenteen päästökauppa pitkällä aikajänteellä, huomioiden vaikutukset kilpailukykyyn. Ulotetaan EU:n hiilirajamekanismi kattamaan kaikki merkittävät tuontituotteiden ryhmät. Vauhditetaan ilmaisjaosta luopumista päästökauppasektorilla.

EU:n energiapolitiikassa tulee edistää sähköistymistä ja omavaraisuutta Jotta päästövähennyksiä saadaan aikaan, EU:n energiapolitiikan tulee perustua sähköistymisen edistämiseen. Sähköistyminen on oleellista myös poliittisen ja taloudellisen riippuvuuden vähentämiseksi fossiilienergiaa tuottavista maista. Kaikissa tapauksissa, erityisesti tietyillä raskaan teollisuuden aloilla, suora sähköistyminen ei ole vaihtoehto, joten myös vetytaloudella on iso rooli energiamurroksessa. Energian hinta on keskeinen kilpailukykytekijä raskaalle teollisuudelle, ja korkeat energian hinnat ovat sitkeä ongelma suuressa osassa Euroopan maita. Sähkön hinta on useissa jäsenmaissa korkea, koska maat ovat vielä riippuvaisia fossiilisesta kaasusta. EU:n energiapolitiikan on ohjattava jäsenmaita kehittämään energiantuotantoaan vähäpäästöiseksi ja polttoon perustumattomiin ratkaisuihin. Keskeistä on saada kaikkia puhtaita sähkön tuotantoratkaisuja edistymään nopeasti sekä vahvistaa niin maiden sisäisiä kuin rajat ylittäviä siirtoyhteyksiä. Rajasiirtoyhteyksien vahvistaminen tasoittaa uusiutuvien tuotannon alueellisen vaihtelun vaikutuksia, mikä vähentää päästöjä ja laskee sähkön keskihintoja EU:n tasolla. • • •

• • • • Jatketaan marginaalihinnoittelua energian hinnan muodostuksen perusteena. Luovutaan EU-tason minimiverosta sähkölle. Jäsenmailla on oltava mahdollisuus tukea yhteiskunnan sähköistymistä myös luopumalla sähköverosta. Ohjataan jäsenmaita osoittamaan tuotanto-olosuhteilta ja liityntämahdollisuuksilta otollisia alueita puhtaan sähkön tuotantoon riittävästi, jotta sähkön keskihinnat saadaan kilpailukykyiselle tasolle kaikilla sähkömarkkinaalueilla. Ohjataan jäsenmaita vahvistamaan maiden välisiä sähkön kysyntää ja tarjontaa tasapainottavia sähkön siirtoyhteyksiä muun muassa taloudellisilla kannustimilla. Kohdistetaan energiantuotannon tavoitteet sen päästöjen ja muiden ulkoisvaikutusten vähentämiseen eikä energian määrän vähentämiseen. Energiatehokkuus- ja energiansäästötoimilla tulee tukea päästötavoitteiden saavuttamista Edistetään ydinvoiman sisällyttämistä teknologianeutraalisti ilmastopolitiikan kestäviin ratkaisuihin. Pidetään kiinni jo päätetystä päästövähennysten kunnianhimon tasosta säädöksistä, koska sääntelyn jatkuva muuttelu luo riskin investoijille.

37 1564 1565 1566 1567 1568 1569 1570 1571 1572 1573 1574 1575 1576 1577 1578 1579 1580 1581 1582 1583 1584 1585 1586 1587 1588 1589 1590 1591 1592 1593 1594 1595 1596 1597 1598 1599 1600 1601 1602 1603 1604 1605 1606 1607 1608 1609 EU:n teollisuuden ilmastopolitiikka Teollisuuden kilpailukyvyn yksi keskeisimmistä tekijöistä on edullinen ja toimitusvarma energia. Venäjän hyökkäyssodan aloittama EU:n energiakriisi on jättänyt hinnat pitkäaikaisesti aiempaa korkeammalle tasolle useimmissa EU:n jäsenmaissa. Toisin on kuitenkin esimerkiksi Suomessa ja Ruotsissa, joissa sähköntuotanto on erittäin puhdasta ja rajasiirtoyhteyksiin on panostettu. Teollisuuden kilpailukykyä voidaan tukea kunnianhimoisella ilmastopolitiikalla. Vakaa ja ennustettava päästökauppa on olennainen kilpailukykytekijä. • • • •

Edistetään EU:n teollisuuden kilpailukykyä kiristämällä julkisten hankintojen hiilijalanjälkikriteerejä. Ohjataan hiilirajamekanismin tuloja sekä nykyistä enemmän päästökauppatuloja teollisuuden ilmasto- ja kiertotaloustoimiin esimerkiksi innovaatiorahaston kautta. Tuetaan teollisuuden työntekijöiden uudelleenkoulutusta vihreän siirtymän ammatteihin EU:n rakennerahastojen kautta. Toimeenpannaan komission esittämä kestävän rahoituksen luokittelu mahdollisimman laajasti ja läpinäkyvästi, jotta yksityiset investoinnit ohjautuvat kestäviin kohteisiin. Sovelletaan mahdollisuuksien mukaan luokittelua myös julkisen rahoituksen myöntämisen perusteissa. EU:n liikenteen ilmastopolitiikka Nykyisen päästökauppajärjestelmän rinnalle on tulossa uusi liikenteen ja lämmityksen polttoaineiden jakelijoiden päästökauppa vuodesta 2029 alkaen. Se ohjaa päästövähennyksiä tehokkaasti ja reilusti EU:n laajuisesti liikenteen ja lämmityksen polttoaineiden osalta ja vähentää tarvetta kansallisille toimille. • • • •

Otetaan käyttöön liikenteen ja rakennusten erillislämmitysten päästökauppa ja huolehditaan, että sen tavoitteet ovat kunnianhimoiset. Suojataan kuluttajia ja yrityksiä hintashokeilta markkinavakausvarantoa hyödyntämällä ja päästökauppatuloja kohdentamalla. Palautetaan EU:n 2035 nollapäästövaatimus uusille henkilöautoille. Kiristetään raskaan kaluston CO2-raja-arvoa nykyistä vahvemmin. Otetaan myös kokonaan EU:n ulkopuolelle suuntautuva lentoliikenne mukaan päästökauppaan, mikäli kansainväliset järjestelmät eivät selkeästi vähennä päästöjä. Vahvistetaan päästökaupan vaikuttavuutta ja tuodaan teknologinen hiilensidonta sen piiriin Päästökauppajärjestelmä on vähentänyt tehokkaasti energiantuotannon ja teollisuuden päästöjä. Sen vaikuttavuutta on myös parannettu viime vuosina useilla päätöksillä. EU:n sisäisen lentoliikenteen päästöoikeuksien ilmaisjako loppui vuonna 2026, ja EU:n sisäinen meriliikenne ja puolet kansainvälisestä meriliikenteestä otettiin mukaan päästökauppaan.

EU on myös vähentämässä päästöoikeuksien ilmaisjakoa teollisuudelle. Ilmaisjakoa on käytetty keinona vähentää hiilivuotoa. Ilmaisjako loppuu asteittain vuosien 2026-2034 aikana niiden tuotteiden osalta, joita hiilirajamekanismi koskee. Hiilirajamekanismi tuo EU:lle näin lisätuloja myös päästökaupasta. Asetetaan päästöoikeuksille asteittain nousevat minimihinnat sekä päästökauppasektorilla että taakanjakosektorin päästökaupassa. Mikäli markkinahinta jää alle minimihinnan, huutokaupattavien päästöoikeuksien määrää vähennetään niin paljon, että markkinahinta nousee minimihinnan yläpuolelle. Näin saadaan toteutettua lisäisiä päästövähennyksiä suhteessa tavoiteltuun tilanteissa, joissa päästövähennykset osoittautuvat ennakoitua edullisemmiksi toteuttaa. Minimihinta toisi ennustettavan investointiympäristön vähäpäästöisiin tuotantomuotoihin niissä yrityksissä, joissa se on edullisempaa kuin korkeapäästöisemman tuotannon toteuttaminen minimihinnan tai sitä alempien hintojen oloissa. Teknologisten nielujen ottaminen mukaan päästökauppaan etenee. Sen myötä biomassasta talteenottettu hiili sekä ilmasta kaapattu ja pysyvästi varastoitu hiili hyvitettäisiin varastoijille päästöoikeuksina tai niiden arvoa vastaavana summana. Tämä voi mahdollistaa ajan myötä nettonegatiiviset päästöt päästökauppasektorilla. Teknologisten nielujen potentiaali ja ansaintamahdollisuudet ovat suuria etenkin Suomessa. Suomi hyötyy kunnianhimoisesta päästökaupasta. Teollisuutemme on puhdistunut huomattavasti EU:n keskiarvoa enemmän, mutta päästökaupan huutokauppatuloja maksetaan varhaisempien päästöosuuksien perusteella, esimerkiksi vuonna 2025 noin 400 miljoonaa euroa. •

• • • Laajennetaan hiilirajamekanismin kattavuutta, jotta ilmaisjako voidaan lopettaa. Ilmaisjakoa tulee vähentää myös muiden kuin hiilirajamekanismin piirissä olevien tuotteiden osalta, ottaen huomioon kilpailukykyvaikutukset. Asetetaan päästöoikeuksille sekä päästökauppasektorilla että taakanjakosektorin päästökaupassa asteittain nousevat minimihinnat. Otetaan teknologiset nielut mukaan päästökauppaan. Varmistetaan teknologisten nielujen pysyvyys ja otetaan huomioon globaalin hiilivarastointikapasiteetin riittävyys. Tuodaan jätteenpoltto mukaan päästökauppaan. Ilmastodiplomatia ja globaali hiilen hinnoittelu EU on yksi maailman kunnianhimoisimmista ilmastopolitiikan toimijoista, ja sen tulee käyttää tätä asemaa aktiivisesti globaalin ilmastotyön vauhdittamiseksi. Ilmastodiplomatia on tärkeä osa EU:n roolia globaalissa ilmastopolitiikassa. YK:n ilmastokokoukset (COP, Conference of the Parties) ovat historiallisesti olleet ilmastodiplomatian tärkein paikka, mutta geopoliittiset jännitteet ovat luoneet uusia

39 1655 1656 1657 1658 1659 1660 1661 1662 1663 1664 1665 1666 1667 1668 1669 1670 1671 1672 1673 1674 1675 1676 1677 1678 1679 1680 1681 1682 1683 epävarmuuksia. EU:n on mietittävä ilmastodiplomatiaa uudelleen ilmastopolitiiikan edistämiseksi. EU:n hiilirajamekanismi (CBAM, Carbon Border Adjustment Mechanism), eli hiilitulli, on käynnistynyt vuonna 2026. Hiilitulli on ilmastopoliitikan instrumentti, jolla edistetään päästöhinnoittelua ja pyritään estämään hiilivuoto. Niillä sektoreilla, joita hiilirajamekanismi koskee (rauta ja teräs, alumiini, sementti, lannoitteet ja sähkö), tuotteiden tuojat joutuvat maksamaan hiilirajamaksun tuodessaan materiaaleja EU:hun. Maksu määräytyy EU:n päästöoikeuksien markkinahinnan mukaan tuontituotteiden tuotannossa syntyneistä päästöistä: tuojat joutuvat samanlaisen hiilen hinnoittelun piiriin kuin mitä EU:ssa toimivat yritykset. Tullimaksut pienenevät tuontimaan oman hiilen hinnoittelun perusteella, mikä kannustaa omaksumaan oman hiilen hinnoittelun. Arvioiden mukaan esimerkiksi Kiina, Brasilia, Intia ja Turkki ovat omaksuneet tai kiristäneet hiilen hinnoittelua hiilirajamekanismin kannustamana. • • • • • • •

Vahvistetaan EU:n yhteistä neuvotteluasemaa kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa ja Pariisin sopimuksen toimeenpanossa, jotta jäsenmaat puhuvat yhdellä äänellä edistäen kunnianhimoisia ilmastotavoitteita. Luodaan uusia kumppanuuksia ja toimintamalleja ilmastodiplomatian edistämiseksi. Turvataan ja vahvistetaan YK:n ilmastokokousten asemaa. Tavoitellaan ilmastotulliliiton muodostamista niiden maiden kanssa, jotka ovat omaksuneet EU:n tasoisen hiilen hinnoittelun. EU:n hiilirajamekanismia tulee laajentaa jatkojalostustuotteisiin ja lopputuotteisiin. Edistetään sektorikohtaisia kansainvälisiä ilmastosopimuksia erityisesti meri- ja lentoliikenneteollisuudessa. Uudistetaan EU:n ja YK:n pakolaisuuskriteerejä niin, että huomioidaan ilmastokriisin vaikutukset.s