1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 Vihreät De Gröna puoluevaltuusto 21.–22.11.2026 LIITE 2 Vihreiden luonto- ja ympäristöpoliittinen ohjelma Hyväksyttäväksi puoluevaltuuston kokouksessa 22.11.2026 Tämä ohjelma korvaa Vihreiden Kaivoslain kokonaisuudistus -dokumentin (2018) ja luonnonsuojelu- (2018), ympäristö- (2011) ja vesiensuojeluohjelmat (2022).
Sisällysluettelo Tärkeimmät nostot..................................................................................................................2 Johdanto..................................................................................................................................3 1 Kohti luonnon elpymistä - keinot luontokadon pysäyttämiseen ja luonnon monimuotoisuuden vahvistamiseen.......................................................................................5 1.1 Metsien suojelu ja kestävä käyttö................................................................................8 1.2 Soiden suojelu ja ennallistaminen.............................................................................11 1.3 Vesiensuojelu ja Itämeri.............................................................................................12 1.4 Luonnon monimuotoisuus maatalousympäristöissä................................................15 1.5 Elinvoimaiset rannat ja kosteikot...............................................................................17 1.6 Arktisen luonnon turvaaminen...................................................................................18
1.5 Uhanalaisten lajien suojelu ja vieraslajit....................................................................20 2 Tuotannolle ja kulutukselle rajat - ylikulutuksesta kohtuutalouteen ja ympäristön pilaaminen kuriin...................................................................................................................22 2.1 Energiantuotannon ja teollisuuden reunaehdot........................................................22 2.2 Kaivoksista enemmän hyötyä yhteiskunnalle ympäristöriskit minimoiden.............25 2.3 Lineaaritaloudesta kiertotalouteen............................................................................26 2.4 Rakennetaan kestävästi.............................................................................................27 2.5 Krääsätalous kuriin.....................................................................................................28 2.6 Ruuantuotannon kestävyysmurros............................................................................29 2.7 Eroon ympäristön saastumisesta...............................................................................30
2.8 Vahvistetaan ympäristöhallintoa................................................................................31 3 Luonto turvaa ihmisten terveyden ja yhteiskunnan kestävyyden....................................32 3.1 Ympäristökasvatus, luontosuhde ja toimijuus...........................................................33 3.2 Luontopohjaiset ratkaisut ja kestävä maankäyttö.....................................................34 3.3 Lähiluonto ja luonnon terveyshyödyt.........................................................................35 15
1. Kirjataan planetaariset rajat ja luonnon oikeudet lainsäädäntöön ja ajetaan planetaaristen rajojen ulottamista osaksi Suomen ja koko EU:n kaikkea toimintaa. Asetetaan planetaaristen rajojen tavoittelu ja seuranta keskeiseksi seurattavaksi asiaksi talouden tunnuslukujen tapaan. 2. Säädetään Suomeen vahva luontolaki, joka velvoittaa saavuttamaan luontopositiivisuuden vuoteen 2035. 3. Suojellaan vuoteen 2030 mennessä Suomen maa- ja vesipinta-alasta vähintään 30 prosenttia niin, että vähintään 10 prosenttia on tiukasti suojeltu. Edetään tämän jälkeen kohti 30 % tiukempaa biodiversiteettisopimuksen mukaista suojelua. Huolehditaan siitä, että suojelualueita on tasaisesti ympäri maata ja monipuolisesti eri luontotyypeillä, ja että suojelualueet ovat riittävän hyvin kytköksissä toisiinsa. 4. Suojellaan kaikki vanhat, luonnontilaiset ja luonnontilaisen kaltaiset metsät riippumattomaan tutkimustietoon perustuvien määritelmien mukaisesti siten, että yksityinen maanomistaja saa suojelusta korvauksen. Perustetaan uusia ja laajennetaan nykyisiä kansallispuistoja Luonnonmetsä-työryhmän esityksen pohjalta. 5.
Muutetaan avohakkuut luvanvaraisiksi ja tehdään jatkuvasta kasvatuksesta metsätalouden valtavirtaa. Kielletään avohakkuut turvemailla. Kielletään uudisojitukset ja säädetään kunnostusojitukset luvanvaraisiksi. 6. Tehdään Itämeren, sisävesien ja pienvesien hyvän tilan saavuttamiseksi riittävät toimenpiteet ja turvataan vesielinympäristöjen ja -lajien suojelu. Kohdennetaan vesiensuojelun rahoitusta valuma-alueiden ennallistamiseen. 7. Käynnistetään padottujen vesistöjen ennallistamisohjelma, myös isoissa virtavesissä. Aloitetaan patojen purkaminen sellaisista voimalaitoksista, joilla on suurimmat ympäristöhaitat suhteessa merkitykseen energiantuotannossa. Ei rakenneta uutta vesivoimaa. 8. Vähennetään luonnonvarojen kulutus kestävälle tasolle eli noin kahdeksaan tonniin henkilöä kohden vuoteen 2035 mennessä. Otetaan käyttöön laajasti kaikkien neitseellisten materiaalien tuontiin ja käyttöönottoon kohdistuva luonnonvaravero. 9. Siirrytään asteittain pois teollisesta eläintuotannosta kasvipohjaiseen tuotantoon. 10. Otetaan maankäyttöä muuttavissa hankkeissa lähtökohdaksi se, että luonnolle ei aiheudu haittaa.
Säädetään velvoittava ekologinen kompensaatio viimesijaiseksi keinoksi sellaisiin tilanteisiin, joissa haittoja luonnolle ei voida välttää. Ohjataan hankkeiden sijoittumista myös maankäytön muutosmaksuin. 11. Kielletään malminetsintä ja kaivosten perustaminen luonnonsuojelualueilla, arvokkailla luontoalueilla ja niiden läheisyydessä. 12. Rajoitetaan tarpeetonta eläinten tappamista ja kielletään kokonaan uhanalaisten, vaarantuneiksi ja silmällä pidettäväksi luokiteltujen lajien metsästys ja kalastus. Rauhoitetaan kaikki Suomessa luontaisesti esiintyvät suurpetoeläimet luonnonsuojelulailla.
Johdanto Ihminen on osa luontoa ja siitä täysin riippuvainen. Meillä on vastuu siitä, että maapallo säilyy elinkelpoisena myös tuleville sukupolville. Jotta elämä maapallolla voi jatkua, meidän on sovitettava elämäntapamme maapallon ekologisiin rajoihin. Se edellyttää perustavanlaatuisia muutoksia tapaamme elää ja kuluttaa luonnonvaroja. Nykyinen aineellinen hyvinvointimme on rakennettu ottamalla velkaa luonnolta. Ihmisen toiminnan aiheuttama planetaarinen kolmoiskriisi, eli ilmaston kuumenemisen, luontokadon ja saastumisen aiheuttama globaali ympäristökriisi uhkaa koko maapallon elinkelpoisuutta. Yhdeksästä planetaarisesta rajasta seitsemän on jo ylitetty. Jos kaikki eläisivät kuten suomalaiset, tarvittaisiin neljä maapalloa. Jos kaikki kuluttaisivat ja söisivät kuten suomalaiset, viidennes maailman lajeista olisi vaarassa kuolla sukupuuttoon. Vihreän politiikan tavoitteena on ympäristökriisin pysäyttäminen siten, että elämä maapallolla voi kukoistaa. Suomen on täytettävä kansainväliset sitoumukset, jotka olemme tehneet tähän tavoitteeseen pääsemiseksi. Jotta tulevaisuus on ihmisen ja luonnon kannalta kestävä, luonnonvarojen kulutusta on vähennettävä kestävälle tasolle.
Ei ole kestävää, että ilmastoa ja luontoa tuhoava toiminta sallitaan samaan aikaan, kun haittoja korjataan julkisin varoin toisistaan irrallisilla politiikkatoimilla. Perustuslain 20 pykälän mukaan vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Planeetan rajat asettavat reunaehdot ihmiskunnan tulevaisuudelle. Ympäristö- ja kestävyyskysymysten tulee näkyä politiikan kaiken kattavana ja kaikki sektorit läpäisevänä perustana. Jos jotain ei voida tehdä kestävästi, ei sitä tulisi tehdä lainkaan. Meidän on välittömästi aloitettava laaja ekologinen jälleenrakennus, jossa suomalainen yhteiskunta sopeutetaan planetaarisiin rajoihin. Suomen on oltava kokoaan suurempi ja toimittava kestävyysmurroksen suunnannäyttäjänä myös EU:ssa ja globaalisti. Suomen tulee olla rakentamassa hyvinvointia luonnon kantokyvyn rajoissa ja kantaa vastuunsa globaalista ympäristö- ja luontokriisistä. Vihreiden luonto- ja ympäristöpolitiikan keskeinen tavoite on luontokadon pysäyttäminen ja luonnon tilan parantaminen. Luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen on aikamme vakavimpia kriisejä:
elinympäristöjen häviäminen, lajien sukupuutto ja ilmastokriisi uhkaavat sekä ekosysteemien toimintaa että ihmisten hyvinvointia. Vihreät haluaa varmistaa, että luonto ja eläimet nähdään itseisarvoisena ja välttämättömänä osana
kestävää yhteiskuntaa. Päätökset on tehtävä tutkittuun tietoon ja varovaisuusperiaatteeseen perustuen. Vihreät tavoittelee yhteiskuntaa, jossa luonnon kantokyky asettaa päätöksenteon rajat. Planetaariset rajat tulee kirjata lakeihin ja Suomen on aktiivisesti ajettava planetaaristen rajojen ulottamista osaksi EU:n kaikkea toimintaa. Lainsäädäntötyön rinnalla planetaaristen rajojen tavoittelu ja seuranta on asetettava keskeiseksi seurattavaksi asiaksi talouden tunnuslukujen tapaan. Ekokriisien ratkaiseminen onnistuu vain, kun saamme kaikki mukaan. Kestävyysmurroksessa on varmistettava, että elinkeinorakenteen uudistaminen tehdään reilusti, ja että kustannukset ja hyödyt jakautuvat mahdollisimman oikeudenmukaisesti. Kestävät vaihtoehdot tulee tehdä edullisiksi ja saavutettaviksi. Ihmisillä on oltava todellinen mahdollisuus elää kestävästi esimerkiksi taloudellisesta asemasta tai asuinpaikasta riippumatta. Ympäristökasvatuksella on tärkeä rooli ihmisten luontosuhteen vahvistajana ja kestävien elämäntapojen juurruttajana. Tässä ohjelmassa keskitymme • • •
luontokadon pysäyttämiseen ja luonnon tilan parantamiseen ekologisesti kestävään yhteiskuntaan, joka toimii planetaaristen rajojen sisällä ihmisten luontosuhteen ja luontoterveyden vahvistamiseen.
Luonto- ja ympäristökysymykset ovat laajoja ja monisyisiä, minkä vuoksi niitä käsitellään useissa Vihreiden ohjelmissa. Ilmastopolitiikkaa ja energiakysymyksiä käsitellään tarkemmin ilmasto- ja energiapoliittisessa ohjelmassa. Reilun muutoksen ohjelmassa puolestaan keskitytään siihen, miten kestävyysmurros voidaan toteuttaa reilulla tavalla. Yhdessä nämä ohjelmat muodostavat kokonaisuuden, joka määrittelee Vihreiden linjat ekologisesti kestävään ja sosiaalisesti oikeudenmukaiseen tulevaisuuteen. Luonto- ja ympäristöpoliittiseen ohjelmaan ei ole sisällytetty laajemmin talouspolitiikkaan liittyviä asioita, joista linjataan Vihreiden talouspoliittisessa ohjelmassa (2024 ja 2025). Elinkeinopoliittisia linjauksia käsitellään elinkeinopoliittisessa ohjelmassa (2023) ja maatalouspolitiikkaa maatalouspoliittisessa ohjelmassa (2022). Ilmasto- ja energiapolitiikasta linjataan tämän ohjelman kanssa samaan aikaan hyväksyttävässä ilmasto- ja energiapoliittisessa ohjelmassa (2026) ja eläinpolitiikasta samaan aikaan hyväksyttävässä eläinpoliittisessa ohjelmassa (2026). Ratkaisuja kestävyysmurroksen oikeudenmukaiseen toteuttamiseen käsitellään reilun muutoksen ohjelmassa (2026).
1 Kohti luonnon elpymistä - keinot luontokadon 144 pysäyttämiseen ja luonnon monimuotoisuuden 145 vahvistamiseen 143 146 147 148 149 150 151 152 153 154 155 156 157 158 159 160 161 162 163 164 165 166 167 168 169 170 171 172 173 174 175 176 177 178 179 180 181 182 183 184
Luonnon köyhtyminen kuuluu ilmaston kuumenemisen ohella maailman pahimpiin ympäristökriiseihin. Luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen johtuu ihmisen toiminnasta, ja sitä aiheuttavat erityisesti maankäyttö, ilmaston kuumeneminen ja luonnon suora hyödyntäminen. Luontokadon keskeisin juurisyy on rikkaiden teollisuusmaiden aiheuttama luonnonvarojen ylikulutus. Kukoistava ja monimuotoinen luonto on vihreille tärkeä arvo itsessään. Luonto on välttämätön elämän ja ihmisten säilymiselle. Luontokato uhkaa esimerkiksi puhtaan veden saatavuutta ja ruoantuotannon edellytyksiä. Metsät, meret ja maaperä sitovat hiiltä, ja ihmisen toiminnalla on suuri merkitys hiilen sidonnan määrään. Ihmisen toiminta pohjaa elinvoimaisille ekosysteemeille ja monimuotoiselle luonnolle, ja näiden säilyminen on ihmiskunnalle elinehto. Käynnissä oleva kuudes sukupuuttoaalto on ilmastokriisin lisäksi nykylajien ja ihmiskunnan tulevaisuuden kohtalonkysymyksiä. Suomessa joka yhdeksäs eliölaji on luokiteltu uhanalaiseksi. Uhanalaisten lajien määrän kasvun lisäksi useiden yleisten lajien populaatiot ovat pienentyneet huolestuttavasti.
Suomen luonto koostuu monimuotoisista ekosysteemeistä niin metsissä ja soilla kuin maatalousympäristöissä, rannoilla, kosteikoissa ja tunturialueilla. Lisäksi Suomessa on paljon arvokasta perinnemaisemaa. Näillä elinympäristöillä on keskeinen rooli luonnon monimuotoisuuden, maiseman ja kulttuuriperinnön säilymisessä. Lisäksi ne ylläpitävät myös lajistoa, kuten pölyttäjiä, joista moni ekosysteemin toiminto ja ruokajärjestelmän kestävyys ovat riippuvaisia. Jokainen ekosysteemi tarvitsee omanlaisiaan ratkaisuja, mutta yhteistä kaikille on tarve pitkän aikavälin suunnittelulle, riittäville resursseille ja selkeille tavoitteille. Eläinten hyvinvointi on otettava huomioon kaikessa luonnonsuojelussa ja luonnonhoidossa. Lajien uhanalaistuminen on voimakkainta metsissä ja perinneympäristöissä. Pääsyynä on elinympäristöjen muuttuminen ja häviäminen. Suomen koko lajistosta huomattava osa on metsien lajeja. Metsäluonnossa tapahtuvat muutokset vaikuttavat siten suureen lajijoukkoon. Uhanalaisissa lajeissa onkin määrällisesti eniten metsälajeja, jotka kärsivät useimmiten metsätalouden aiheuttamista elinympäristömuutoksista. Toiseksi suurin uhanalaisten lajien ryhmä on kulttuuriympäristöjen lajit.
Erityisen lajirikkaita ovat perinteisen laidunnuksen ja niiton muovaamat alueet: niityt, kedot ja hakamaat. Näiden perinneympäristöjen lajeja uhkaavat tärkeiden elinympäristöjen
häviäminen sekä viljelymaiden muuttuminen yksipuolisemmiksi maatalouden tehostumisen vuoksi. Uhanalaisten lajien suuri määrä kertoo Suomen luonnon heikosta tilasta. Lajikirjo on supistunut ja uhkaa supistua edelleen. Kun luonto köyhtyy, sen kyky sopeutua erilaisiin muutoksiin, esimerkiksi ilmaston kuumenemiseen heikkenee. Suomen on täytettävä kansainväliset sitoumuksensa luontokadon pysäyttämiseksi. Minimivaatimukset tulevat EU:n biodiversiteettistrategiasta ja ennallistamisasetus on keskeinen väline sen toimeenpanoon. Suomen on vaikutettava aktiivisesti siihen, että ennallistamisasetuksen kunnianhimo säilyy ja että Suomessa toteutetaan riittävät toimet sen toimeenpanemiseksi. Pelkkä EU-velvoitteiden täyttäminen ei kuitenkaan riitä. Suomen pitää kansallisilla toimilla varmistaa, että luontokato saadaan Suomessa pysäytettyä ja suunta käännettyä luonnon elpymiseen. Kaikessa toiminnassa on sovellettava ei merkittävää haittaa periaatetta, lieventämishierarkiaa ja varovaisuusperiaatetta, eli luonnon monimuotoisuudelle ei saa aiheuttaa merkittävää haittaa, ja jos vaikutuksista on epävarmuutta, pitää luonnolle haitallista toimintaa rajoittaa.
Luontokadon pysäyttämiseksi tarvitsemme luontolain, joka velvoittaa Suomea saavuttamaan luontopositiivisuuden vuoteen 2035 mennessä ja osoittaa tähän riittävät keinot. Luontopositiivisuus tarkoittaa tilaa, jossa luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen on pysäytetty, ja se on alkanut vahvistua. Tällä hetkellä luonnon monimuotoisuutta koskeva sääntely on hajautunut useisiin eri lakeihin, mikä vaikeuttaa kokonaisuuden hallintaa ja eri tavoitteiden yhteensovittamista sekä heikentää toimenpiteiden vaikuttavuutta. Selkeä luontolaki kokoaisi nämä tavoitteet yhteen ja toisi ennustettavuutta sekä johdonmukaisuutta, joka hyödyttää niin viranomaisia, elinkeinoelämää kuin luontoa itseään. Vihreät haluaa säätää perustuslakiin myös luonnolle oikeuksia, jotta voimme vahvistaa luonnon oikeusasemaa esimerkiksi ristiriitatilanteissa suhteessa ihmisten tai yritysten oikeuksiin. Keskeiset keinot luontokadon pysäyttämisessä ovat luonnonsuojelualueverkoston laajentaminen ja heikentyneiden elinympäristöjen ennallistaminen sekä luonnon monimuotoisuuden vahvistaminen erityisesti maa- ja metsätalousympäristöissä.
Suojelualueverkostoa laajennettaessa on huolehdittava siitä, että suojelualueet ovat kyllin suuria, niitä on tasaisesti ympäri maata ja monipuolisesti eri luontotyypeillä, ja että niiden kytkeytyminen on turvattu ekologisin käytävin. Ennallistamisella kohteita palautetaan takaisin kohti luonnontilaa. Luonnolle haitallista toimintaa pitää mahdollisuuksien mukaan rajoittaa ja kieltää niin, että luontoa tuhoavaa maankäyttöä tehdään mahdollisimman vähän. Sellaisia tilanteita varten, joissa luontohaittaa ei kuitenkaan voida kokonaan välttää, vihreät haluaa Suomeen velvoittavan, lakisääteisen ja ympäristöviranomaisten valvoman ekologisen kompensaation. Vaikka ainutlaatuisten luontokohteiden tuhoutumista ei koskaan voida hyvittää, voidaan ekologisella kompensaatiolla velvoittaa luonnon tuhoaja tuottamaan
vastaavia tai parempia luontoarvoja ja -hyötyjä toisaalla, esimerkiksi ennallistamalla kosteikkoja tai suojelemalla metsiä. Sen tavoitteena on saavuttaa luonnon monimuotoisuuden kokonaisheikentymättömyys (no net loss). Velvoittavan ekologisen kompensaation pääperiaatteena on, että haitan aiheuttaja itse hyvittää haitan (aiheuttaja maksaa -periaate). Haluamme kehittää luonnonarvomarkkinoita, jotta luontokadon pysäyttämiseen saadaan yksityistä rahaa ja maanomistajille aito kannuste luontopositiivisemmalle metsätaloudelle ja muulle maankäytölle. Lainsäädännön perustaksi tulee ottaa luonnonarvohehtaarit, jotta heikennykset ja kompensaatiot vastaavat toisiaan ja toimet ovat vertailtavia ja vaikuttavia. Tärkeää on pitää kiinni siitä, että ekologinen kompensaatio on viimesijainen keino, jota käytetään vain silloin, kun haittoja ei voida välttää. Muulloin haitat tulee aina välttää. Ekologista kompensaatiota ja luonnonarvomarkkinoita ei tule myöskään käyttää ympäristösääntelyn kiertämisessä tai viherpesussa. Luonnon tuhoamista ei voi koskaan täysin kompensoida, eikä ekologisella kompensaatiolla voi oikeuttaa luonnolle haitallisia hankkeita. • • • • • • • • • • •
Kirjataan planetaariset rajat ja luonnon oikeudet lainsäädäntöön. Säädetään Suomeen vahva luontolaki. Säädetään ekologinen kompensaatio velvoittavaksi ja kehitetään sääntelyä niin, että arvokkaiden luontokohteiden suojelu on nykyistä houkuttelevampaa. Kehitetään luonnonarvokauppaa, joka kannustaa maanomistajaa lisäämään luonnon monimuotoisuutta alueellaan. Velvoitetaan suuret yritykset selvittämään ja raportoimaan toimintansa luontovaikutukset osana vastuullisuusraportointia. Suojellaan vuoteen 2030 mennessä Suomen maa- ja vesipinta-alasta vähintään 30 prosenttia niin, että vähintään 10 prosenttia on tiukasti suojeltu. Edetään tämän jälkeen kohti 30 % tiukempaa biodiversiteettisopimuksen mukaista suojelua. Huolehditaan siitä, että suojelualueita on tasaisesti ympäri maata ja monipuolisesti eri luontotyypeillä, ja että suojelualueet ovat riittävän hyvin kytköksissä toisiinsa. Edistetään kansainvälisen luontopaneelin (IPBES) tavoitteiden toteutumista EU:ssa ja YK:ssa sekä muilla kansainvälisillä foorumeilla. Vaaditaan sopimuksista oikeudellisesti sitovia ja vaikutetaan sen puolesta, että sopimusten rikkomisesta seuraa merkittäviä sanktiota. Tehdään kansainvälinen biodiversiteettirahoitus näkyväksi valtion budjetissa ja laaditaan tavoitteet kansainväliselle biodiversiteettirahoitussitoumukselle. Edistetään EU-tasolla kaupan ohjauskeinoja, kuten luonto- ja hiilitulleja metsäkadon ehkäisemiseksi ja Eurooppaan tuotavien tuotteiden haitallisten ympäristövaikutusten vähentämiseksi. Kirjataan luonnolle oikeudet perustuslakiin. Ohjataan eläinvaikutusten systemaattiseen arviointiin julkisessa päätöksenteossa ja siihen, että vaikutukset eläimiin ja elinympäristöihin myös huomioidaan päätöksenteossa.
1.1 Metsien suojelu ja kestävä käyttö Suomen metsäluonto on erottamaton ja tärkeä osa elonkirjoa, ja suurin osa Suomen uhanalaisista lajeista elää ensisijaisesti metsissä. Metsät toteuttavat ihmisillekin välttämätöntä hiilen sidontaa, veden puhdistusta sekä tulvien ja eroosion ehkäisyä. Samalla metsät ovat tärkeä luonnonvara tuottaessaan puuta ja muita teollisuuden raakaaineita, bioenergiaa ja keräilytuotteita sekä kulttuuripalveluita kuten maisemaa, virkistysja matkailumaastoja sekä taiteen innoitusta. Vihreä metsäpolitiikka vahvistaa metsäluonnon monimuotoisuutta, kasvattaa hiilinieluja ja -varastoja sekä vähentää metsätalouden haitallisia ympäristövaikutuksia. Se edellyttää niin metsien lisäsuojelua kuin metsien käytön muuttamista kestäväksi. Haluamme toteuttaa muutoksen kustannustehokkaasti ja oikeudenmukaisesti. Lisätään metsien suojelua Nykyinen metsiensuojelun taso ei riitä pysäyttämään metsäluonnon köyhtymistä. Suojelluista metsistä valtaosa sijaitsee karuissa pohjoissuomalaisissa metsissä, kun taas rehevämmät ja monimuotoisemmat eteläsuomalaiset metsät ovat aliedustettuina suojeltujen metsien verkostossa. Metsien lisäsuojelulle on myös kansalaisten laaja tuki. Kansallispuistoverkostomme edustavuudessa, kattavuudessa ja saavutettavuudessa on sekä alueellisesti että luonnon näkökulmasta edelleen merkittäviä puutteita. Kansallispuistoilla on suojeluarvojen lisäksi myönteisiä vaikutuksia aluetalouteen, kansanterveyteen ja metsien virkistyskäyttöön. Siksi niitä kannattaa perustaa lisää. • •
• • • • • Turvataan suomalaisen metsäluonnon, metsäluontotyyppien ja niiden lajiston riittävä suojelun taso. Suojellaan viipymättä kaikki julkisomisteiset vanhat, luonnontilaiset ja luonnontilaisen kaltaiset metsät riippumattomaan tutkimustietoon perustuvien määritelmien mukaisesti. Tehdään valtion vanhojen metsien osalta kertaluonteinen lisäsuojelupäätös. Saamelaisten kotiseutualueella vanhojen metsien suojelussa sovelletaan Luonnonmetsät Sapmi -työryhmän kriteerejä. Kartoitetaan ja suojellaan myös kaikki yksityisomisteiset vanhat metsät samoin kriteerein siten, että maanomistaja saa suojelusta korvauksen. Saatetaan tieto uhanalaisista luontotyypeistä kattavasti karttatietopalveluihin ja laajennetaan avoimen tiedon saatavuutta. Perustetaan uusia ja laajennetaan nykyisiä kansallispuistoja Luonnonmetsätyöryhmän esityksen pohjalta. Turvataan lajiston liikkuvuus kansallispuistojen välillä ekologisten käytävien avulla. Mahdollistetaan yksityisten luonnonsuojelualueiden liittäminen osaksi kansallispuistoa maanomistajan hakemuksesta. Ohjataan osa Metsähallituksen tuloksesta uusien kansallispuistojen perustamiseen.
Kohdennetaan suojelu- ja ennallistamistoimia strategisesti ja vaikuttavasti siten, että vähintään 30 % Suomen pinta-alasta katetaan suojelu- ja ennallistamistoimilla, vahvistaen ekologista verkostoa ja luonnon tilaa erityisesti Etelä-Suomessa, jossa suojelutarve on suurin. Saatetaan määräaikaisesti suojellut kohteet pysyvän suojelun piiriin. Saatetaan Metsähallituksen alue-ekologisen verkoston kohteet luonnonsuojelulain mukaisen suojelun piiriin. Parannetaan metsänomistajien kannusteita suojella ja parantaa metsiensä luontoarvoja. Helpotetaan luonnonsuojelualueen perustamista yksityiselle maanomistajalle silloin, kun suojelu tapahtuu ilman korvausta. Lisätään vapaaehtoisuuteen perustuvan METSO-suojeluohjelman rahoitusta, jotta yksityiset metsänomistajat saavat halutessaan metsänsä suojeltua. Mahdollistetaan metsien pysyvän suojelun käyttäminen osana metsään kohdistuvan perintöveron maksua. Ajetaan myös globaalilla tasolla toimia metsäkadon estämiseksi, metsäpinta-alan lisäämiseksi kestävästi, metsien hiilivarastojen säilyttämiseksi ja kasvattamiseksi, metsäluonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi ja lisäämiseksi sekä metsiä hyödyntävien alkuperäiskansojen olemassaolon ja oikeuksien turvaamiseksi.
Turvataan talousmetsien monimuotoisuus ja estetään ympäristöhaitat Suomalainen tehometsätalous on monella tapaa haitallista luonnolle ja ympäristölle. Verraten nuorten metsien laajat vuosittaiset avohakkuut vähentävät metsien hiilinielua ja -varastoa. Lahopuun vähäinen määrä ja suurten lahopuiden puute heikentää monien lahopuusta riippuvaisten eliölajien elinmahdollisuuksia. Liian kapeat suojavyöhykkeet vesistöjen äärellä ja metsäojat aiheuttavat ravinne- ja kiintoainekuormitusta vesistöihin. Lisäksi leveät metsäautotiet pirstovat metsäalueita heikentäen joidenkin eläinlajien elinympäristöjä. • • • • • • •
Kohtuullistetaan hakkuumääriä siten, että ne pysyvät enintään parhaan tutkimustiedon osoittamalla ilmaston ja luonnon kannalta kestävällä tasolla. Varmistetaan, ettei kestävä hakkuutaso ylity missään maakunnassa. Suunnitellaan metsätalouden verotus ja tuet yhdeksi kokonaisuudeksi, jossa luonnon ja ilmaston etu on myös metsänomistajan etu. Otetaan käyttöön yhdistelmä hakkuuveroa ja hiilinielutukea, jossa hakkuuvero ohjaa vähentämään hakkuita ja hiilinielutuki kannustaa hiilensidonnan lisäämiseen. Määritellään hakkuuveron ja hiilinielutuen suuruus niin, että ne kannustavat pitämään hakkuutason ekologisesti kestävällä tasolla ja kasvattamaan metsiä nykyistä järeämmiksi. Kannustetaan metsä- ja puutuoteteollisuutta nostamaan tuotteiden jalostusastetta esimerkiksi porrastetulla puunkäyttömaksulla. Uudistetaan metsälaki vastaamaan Suomen ilmasto- ja luontotavoitteita. Pidennetään metsien kiertoaikoja. Palautetaan metsälakiin korjattavan puun järeysvaatimus eli minimiläpimitta päätehakkuille. Säädetään metsälaissa tarkemmin puuston tiheyttä koskevista vaatimuksista kasvatushakkuissa.
Kielletään hakkuut lintujen pesimäaikaan. Muutetaan avohakkuut luvanvaraisiksi ja tehdään jatkuvasta kasvatuksesta metsätalouden valtavirtaa. Kielletään avohakkuut turvemailla. Kielletään uudisojitukset ja säädetään kunnostusojitukset luvanvaraisiksi. Lisätään monimuotoisuuden kannalta merkittäviä ominaisuuksia, kuten lahopuun ja lehtipuiden määrää talousmetsissä säätämällä minimivaatimukset säästöpuiden ja lahopuiden pysyvälle jättämiselle. Turvataan erityisten tärkeiden elinympäristöjen säilyminen hakkuilta poistamalla laista niitä koskeva pienialaisuuden ja vähäarvoisuuden määritelmä sekä lisäämällä lain turvaamiksi elinympäristöiksi tutkimustietoon perustuvia herkkiä ja vaarantuneita kohteita. Edellytetään metsän tai suon maankäyttömuutoksissa ympäristöhaittaa korvaavaa muutosmaksua tai ekologista kompensaatiota. Uudistetaan Metsähallituksen tulostavoitteiden perusteita siten, että niiden taso sidotaan luonnontilan paranemiseen ja saatetaan valtion talousmetsät FSCsertifioinnin piiriin. Kohdennetaan osa Metsähallituksen tuloksesta luonnonsuojeluun ja virkistysrakenteiden, kuten retkeilyreittien ja levähdyspaikkojen, ylläpitoon.
Uudistetaan metsätalouden tuet (METKA) siten, että ympäristölle ja luonnolle haitalliset tuet poistetaan ja selvästi nykyistä suurempi osa ohjataan ympäristö- ja luonnonhoitotoimiin, kuten avainbiotooppien suojeluun, ennallistamiseen ja tehokkaisiin vesiensuojelutoimiin. Uudistetaan lakia metsätuhojen torjunnasta siten, että se ei estä merkittävien lahopuumäärien jättämistä talousmetsään. Poistetaan teollisen mittakaavan puunpolton verotuki. Valvotaan nykyistä paremmin metsätalouden haittoja ja edellytetään, että haitantekijä korvaa laiminlyönneistä uhanalaisille lajeille tai vesistölle aiheutuneen haitan. Lisätään luonnon monimuotoisuuteen, kestävään metsänhoitoon, suojeluun ja ennallistamiseen liittyvää koulutusta, tutkimusta, neuvontaa ja tukea metsänomistajille. Vahvistetaan eri toimijoiden välistä tiedonkulkua ja vuoropuhelua sekä kansalaisten ja järjestöjen aitoja vaikutusmahdollisuuksia metsiin liittyvässä päätöksenteossa. Velvoitetaan kuntia ja seurakuntia laatimaan omistamilleen metsille luontopositiivisuuteen tähtäävä suunnitelma alueen asukkaita ja muita sidosryhmiä osallistaen.
Turvataan metsien monikäyttömahdollisuudet Suomalaiset metsät ovat jokaisenoikeuksien nojalla virkistyskäytössä, ja monilla metsillä on muun muassa matkailun kannalta erityistä maisema-arvoa. Oli kyseessä maaseutu tai kaupunki, metsillä on tärkeä hyvinvointia ylläpitävä rooli. Metsien monikäyttöisyyteen tulee kiinnittää huomiota niin maaseudulla kuin kaupungeissakin.
412 413 414 415 416 417 418 419 420 421 422 423 424 425 426 427 428 429 430 431 432 433 434 435 436 437 438 439 440 441 442 443 444 445 446 447 448 449 450 451 452 453 454 455 456 • • • • • • Huolehditaan kaavoituksella, että kaupunkimetsät palvelevat laajempaa alueekologista kokonaisuutta luoden pinta-alallisesti kyllin suuria ja toisiinsa kytkeytyneitä verkostoja. Otetaan metsiin liittyvässä päätöksenteossa huomioon kestävän luontomatkailun edellytykset ja varmistetaan maakunta- ja yleiskaavoituksessa tärkeiden maisemaalueiden säilyminen. Varmistetaan alueiden käytön suunnittelussa ja maakunta- ja yleiskaavoituksessa riittävät suojavyöhykkeet vesistöihin, arvokkaisiin elinympäristöihin ja suojelu- ja virkistysalueisiin. Kannustetaan luonnontuotteiden, kuten yrttien, marjojen ja sienten kaupalliseen keräilyyn ja sienten viljelyyn vaihtoehtona tai lisänä puuntuotannolle. Turvataan jokaisenoikeudet kaikessa päätöksenteossa ja sisällytetään ne osaksi lainsäädännön muutosten vaikutusarviointeja. Varmistetaan, ettei kaupallisen luontomatkailun ja luonnontuotteiden keräämisen yleistyminen heikennä jokaisenoikeuksia eikä myöskään saamelaisten tai maanomistajien oikeuksia.
1.2 Soiden suojelu ja ennallistaminen Suomen alkuperäisestä suoluonnosta on vain noin kolmannes jäljellä. Jäljellä olevat ojittamattomat suot ovat arvokkaita elinympäristöjä, joiden suojelua on edistettävä ja joita on varjeltava maankäytön muutoksilta. Valtaosa soista on ojitettu ja niillä harjoitetaan maa- ja metsätaloutta sekä turvetuotantoa. Ojitetuilla turvemailla toteutettavan metsätalouden haittavaikutuksia vesistölle, ilmastolle ja luonnon monimuotoisuudelle on vähennettävä. Käytännössä tämä edellyttää pienipiirteisempää ja paremmin kunkin kohteen ekologiaa huomioivaa metsätaloutta niillä ojitetuilla turvemailla, joilla metsätaloutta jatketaan. Lisäksi ojitettujen turvemaiden aktiivista ennallistamista sekä passiivisempaa palautumaan jättämistä on edistettävä taloudellisin ohjauskeinoin. Soiden ennallistamisella on suoluonnon elpymisen lisäksi myös muita hyötyjä, kuten niiden vesiä puhdistavan ja valumia tasaavan vaikutuksen palautuminen, virkistysarvon kasvaminen sekä maanpuolustuksen näkökulmasta luonnollisena esteenä toimiminen erityisesti suurilla suoalueilla itäisessä ja pohjoisessa Suomessa. • • • •
Varmistetaan riittävä rahoitus soiden suojelulle ja arvokkaimpien ojitettujen kohteiden ennallistamiselle siten, että saavutetaan 20 % ennallistamisvelvoite vuoteen 2030 mennessä ja biodiversiteettisopimuksen mukainen 30 % mahdollisimman pian sen jälkeen. Kielletään metsätaloudellinen uudisojitus ja asetetaan kunnostusojitukset luvanvaraisiksi. Mahdollistetaan turvemaalla olevan talousmetsän ennallistumaan jättäminen väljentämällä uudistamisvelvoitetta. Kehitetään turvemaiden käytön valuma-aluetasoista vesien hallintaa.
457 458 459 460 461 462 463 464 465 466 467 468 469 470 471 472 473 474 475 476 477 478 479 480 481 482 483 484 485 486 487 488 489 490 491 492 493 494 495 496 497 498 499 500 501 • • • • • • Luodaan kannustimet valuma-alueen maanomistajien väliseen yhteistyöhön. Edistetään entisten turvetuotantoalueiden palauttamista kosteikoiksi. Turvataan HELMI-ohjelman rahoitus ja tuetaan turvemaiden ennallistamista luonnontilaisen kaltaisiksi soiksi. Vähennetään ojitettujen suometsien vesistö- ja ilmastopäästöjä siirtymällä kosteikkometsätalouteen ja panostamalla ammattilaisten täydennyskoulutukseen turvemetsien käytön suunnittelussa. Tehdään rahkasammalen korjuusta luvanvaraista.
1.3 Vesiensuojelu ja Itämeri Suomen vesiluonnon tilan heikentyminen on seurausta ihmisen toiminnasta. Syitä tälle ovat maa- ja metsätalouden, yhdyskuntien sekä teollisuuden aiheuttama kuormitus, elinympäristöjen hävittäminen elinkeinotoiminnan seurauksena, vesirakentaminen, turvetuotanto, maankuivatus sekä vesivoima. Vesistömme rehevöityvät, tummuvat ja saastuvat. Herkät vesielinympäristöt sekä niissä elävät eliöt ovat häviämisvaarassa. Luontokato etenee vesistöissä ja ilmaston kuumeneminen vahvistaa monia haitallisia kehityssuuntia. Tavoitteena tulee olla pysyvä systeeminen muutos vesien pilaantumisen estämiseksi sekä vesiekosysteemien suojelemiseksi ja ennallistamiseksi niin Suomessa kuin maailmallakin. Lisäksi maailman tilanteen muutoksissa on entistä tärkeämpää hallita vesiin liittyviä riskejä, sillä puhdas vesi on osa Suomen kansallista huoltovarmuutta. Myös käsistä riistäytynyt kulutuksen ja tuotannon kasvu, kaivokset sekä uudet elinkeinotoiminnan alat, kuten datakeskukset lisäävät maamme vesiin kohdistuvaa painetta. Joillakin yksittäisillä tuotannonaloilla on merkittävä paikallinen vaikutus vesistöjen tilaan.
Näitä ovat esimerkiksi metsätalous, turvetuotanto, turkistarhaus sekä kalankasvatus ja -viljely. Suomen vesien ja merenhoidon kansallista sääntelyä ohjaavat Euroopan unionin direktiivit, keskeisimpänä vesipuitedirektiivi. Vesipuitedirektiivin alkuperäinen tavoite, vesien hyvä tila vuoteen 2015, ei toteutunut eikä hyvää tilaa olla saavuttamassa vieläkään uusimpaan määräaikaan vuoteen 2027 mennessä. Vesien luontotyypit ja lajit Suomen vesialueiden luontotyypit ovat suomalaisten vesistöjen monimuotoisuuden kulmakivi. Niiden häviäminen on aiheuttanut merkittäviä negatiivisia vaikutuksia ekosysteemeille, vesistöissä eläville eliölajeille, vesistöjen käytölle sekä muille vesistöistä saataville hyödyille. Itämeressä vain pieni osa avomeri- tai rannikkovesialueista on hyvässä tilassa, ja niin meressä kuin sisävesissä monet luontotyypit ovat uhanalaisia. Sisävesissä uhanalaisimpia ovat Lapin eteläpuoliset virtavedet, purot, norot, lähteet ja lähteiköt. Myös enemmistö järvien ja lampien luontotyypeistä on luokiteltu silmälläpidettäviksi tai uhanalaisiksi. Vesiemme häviämisvaarassa olevia lajeja ovat esimerkiksi ankerias, lohi,
502 503 504 505 506 507 508 509 510 511 512 513 514 515 516 517 518 519 520 521 522 523 524 525 526 527 528 529 530 531 532 533 534 535 536 537 538 539 540 541 542 543 544 545 546 547 jokihelmisimpukka, jokirapu sekä muun muassa monet sammallajit. Lisäksi esimerkiksi taimen- ja harjuskannat ovat monin paikoin taantuneet hälyttävästi. Suomella on myös Euroopan unionissa erityisvastuu ainoastaan Suomessa esiintyvän, erittäin uhanalaisen saimaannorpan suojelussa. Vesiluontotyyppien tilannetta parannetaan parhaiten valumaaluetasolla, mutta myös vesistöihin kohdistuvat suojelutoimet ovat tarpeen. • • • • • • • • • • • • • • • • • • • •
Kartoitetaan ja suojellaan uhanalaiset ja vaarantuneet vesielinympäristöt ja ennallistetaan tai kunnostetaan ne, joiden tila on heikentynyt. Turvataan lainsäädännöllä pienvesien ja purojen säilyminen. Lisätään padoista vapautetut, ennallistetut kosket koskiensuojelulain piiriin. Laajennetaan vedenalaisen luonnon inventointeja sisävesiin. Seurataan kaikkien vesiluontotyyppien tilaa. Kohdennetaan taantuneiden ja uhanalaisten lajien, kuten saimaannorpan, jokihelmisimpukan, uhanalaisten vaelluskalojen ja jokiravun turvaamiseksi riittävät resurssit ja toimenpiteet. Kielletään saimaannorpalle ja muille uhanalaisille vesieliölajeille vaaraa aiheuttavat kalastusmenetelmät niiden esiintymisalueilla. Kehitetään pyyntimenetelmiä niin, että uhanalaisia ja vähälukuisia lajeja ei jää saaliiksi. Kartoitetaan ja suojellaan pohjavesivaikutteiset elinympäristöt, lähteet ja lähteiköt. Estetään pohjavesien pilaaminen ja kunnostetaan pilaantuneet pohjavesialueet. Suojellaan ja ennallistetaan kosteikkoja, ranta-alueita sekä arvokkaita lintuvesiä osana valuma-alueiden vesiensuojelua.
Huomioidaan metsätalouden suunnittelussa majavien merkitys vesiluonnon monimuotoisuudelle ja kosteikkoelinympäristöjen muodostumiselle. Vesitetään uudelleen kuivattuja ja laskettuja järviä vesien tilan parantamiseksi. Ei rakenneta uutta vesivoimaa. Kaikessa vesirakentamisessa varmistetaan paikallinen hyväksyttävyys sekä se, etteivät ne aiheuta merkittävää haittaa luonnolle, vesistöille tai eläinten elinympäristöille. Toteutetaan hankkeiden yhteydessä ekologinen kompensaatio. Käynnistetään padottujen vesistöjen ennallistamisohjelma, myös isoissa virtavesissä. Aloitetaan patojen purkaminen sellaisista voimalaitoksista, joilla on suurimmat ympäristöhaitat suhteessa merkitykseen energiantuotannossa. Huolehditaan, että vesivoimalaitosten vesiluvat ja ympäristö- ja kalatalousvelvoitteet ovat ajan tasalla mahdollistaen luonnollisemman hydrologian ja vesieliöiden, kuten vaelluskalojen luontaisen lisääntymisen. Muutetaan nykyiset vaelluskalojen istutusvelvoitteet asteittain luonnonpoikastuotantovelvoitteiksi. Jatketaan vaelluskalakantojen elvyttämiseen keskittyvän NOUSU-ohjelman rahoitusta siten, että rahat ohjataan patojen purkamiseen ja ennallistamiseen.
Viedään loppuun Heinäveden Palokinkoskien ennallistaminen Euroopan toistaiseksi merkittävimpänä padonpurkuhankkeena. Turvataan vesiensuojelun resurssit. Säädetään toimintaa jatkaville vesivoimaloille vesistöjensuojelumaksu. Kovennetaan rangaistuksia vesien pilaamisesta ja ulotetaan uhanalaisten kalojen korvausarvot koskemaan ympäristövahinkoja.
Itämeri Kansainvälinen yhteistyö on avainasemassa koko Itämeren tilan parantamisessa. Suomen rannikkovesien tilaan vaikuttaa kuitenkin eniten rannikkomme valuma-alueilla tehtävät toimenpiteet. Itämeren luontotyyppien ongelmana on erityisesti veden samentuminen sekä rehevöityminen. Tärkein Itämerta rehevöittävä tekijä on maatalous. Eläintuotanto aiheuttaa merkittävän päästölähteen etenkin Saaristomeren valuma-alueella. Toisaalta Perämeren ekologinen tila on huonontunut metsätalouden päästöjen takia. Ojitetuista soista huuhtoutuu ravinteita ja orgaanista ainesta, jotka tummentavat vesistöjä. Merialueiden käyttö on kasvanut merkittävästi viime vuosikymmeninä, esimerkiksi vesiliikenteen ja kuljetusten lisääntyessä ja tulevaisuudessa enenevissä määrin myös tuulivoiman rakentamisen lisääntyessä. Ilmastokriisi lisää Itämereen kohdistuvia uhkia, sillä sadannan lisääntyminen, talviaikaiset tulvat ja leudot talvet lisäävät ravinnekuormitusta ja siten Itämeren ja sen valuma-alueen rehevöitymistä. Myös monet lajit ovat vaarassa hävitä niiden elinympäristöjen tuhoutumisen myötä. • • • • • • • • • • • •
Vähennetään ravinnekuormitusta Itämereen niin, että rehevöityminen pysähtyy ja meren tila lähtee paranemaan. Kohdennetaan vesiensuojelun rahoitusta valuma-alueiden ennallistamiseen. Vaikutetaan kansainväliseen lainsäädäntöön laivaliikenteen jäte- ja pesuvesien mereen laskemisen kieltämiseksi koko merialueella. Kartoitetaan vaarallisten aineiden, mikromuovien sekä roskaantumisen riskit Itämeressä sekä muissa vesistöissä. Torjutaan riskejä määrätietoisesti ja vaikuttavasti. Rajoitetaan laivaliikenteen, etenkin öljytankkereiden, määrää Itämerellä. Minimoidaan öljyonnettomuuden riskit. Turvataan lajien elinympäristöt ja lisääntymisalueet. Kielletään uhanalaisten lajien kalastus. Velvoitetaan kunnat ja kaupungit omistamiensa luonnoltaan arvokkaiden meri- ja vesialueiden suojeluun koko valuma-alue huomioiden. Laajennetaan nykyisiä merellisiä kansallispuistoja ja perustetaan uusia. Turvataan kaikki meren luontotyypit kattavalla suojelualueiden verkostolla. Jatketaan Saaristomeri-ohjelmaa ja lisätään sen vaikuttavuutta. Kohdistetaan riittävästi resursseja kansainväliseen yhteistyöhön ja sääntelyyn Itämeren pelastamiseksi.
Maa- ja metsätalouden vaikutukset vesistöihin Maa- ja metsätalous ovat Suomessa vesistöjen merkittävimpiä kuormittajia, ja niiden vaikutukset näkyvät rehevöitymisenä, sameutumisena, vesien tummumisena ja vesiluonnon monimuotoisuuden heikkenemisenä. Koko ruokajärjestelmämme on uudistettava niin, ettei se kuormita vesistöjämme. Tämä tarkoittaa teollisen eläintuotannon lopettamista ja siirtymistä kasviproteiinien tuotantoon, lannoiteomavaraisuuden parantamista sekä uudistavan viljelyn menetelmien käyttöä.
Maatalouden tukijärjestelmä on uudistettava päästöjen vähentämiseksi kestävällä ja myös maataloustuottajille reilulla tavalla. Metsätalous on metsäisillä valuma-alueilla paikoin maataloutta merkittävämpi vesistökuormittaja. Sen lisäksi metsätalous tuhoaa metsien herkkiä ja uhanalaisia vesielinympäristöjä. Valtion ei pidä tukea vesistöjä heikentäviä toimia, kuten kunnostusojituksia samaan aikaan kun toisaalla pyritään vähentämään valuma-alueiden kuormitusta ja ennallistamaan pienvesiä. Metsätaloussektori tulee uudistaa kokonaisvaltaisesti ja tieteelliseltä pohjalta niin että vesiekosysteemit pystytään turvaamaan ja metsätaloudesta johtuva vesistöjen tummuminen ja rehevöityminen pysäyttämään. Metsätalouden vesiensuojelua tulee parantaa suojelulla, kestävillä metsätalousmenetelmillä sekä valuma-alueille räätälöidyillä toimenpiteillä ja sääntelyllä. Entiselle metsä- tai maatalousalueelle rakennettavat uusiutuvan energian tuotantolaitokset voivat aiheuttaa merkittäviä ympäristöhaittoja, kuten tulvintaa ja ravinnepäästöjä tai luontokatoa. Laajoja pinta-aloja vaativien aurinko- ja tuulivoimalahankkeiden haittavaikutusten minimoimiseksi niiden luvituksessa tarvitaan tehokkaampaa sääntelyä. • •
Puututaan tehokkaasti maatalouden ravinnekuormitukseen tukipolitiikalla ja sääntelyllä ja tehostetaan ravinteiden kierrätystä. Edistetään ja tuetaan maatalouden vesiensuojelukosteikkojen ja muiden kuormitusta vähentävien toimien, kuten kaksitasouomien rakentamista vesiensuojelullisesti keskeisille paikoille. Edistetään maanparannusaineiden, kuten kipsin, kierrätyspohjaisen rakennekalkin, kuitulietteen sekä orgaanisten aineiden, kuten kasvibiomassan ja biohiilen käyttöä, tutkimusta ja kehittämistä osana kiertotaloutta. Poistetaan fosforiasetuksen lantapoikkeus ja säädellään lannan levitystä kasvien ravinnetarpeen mukaiseksi. Vähennetään kasvinsuojeluaineiden käyttöä ja suunnataan myrkyttömiin sekä vähempiriskisiin vaihtoehtoihin. Toteutetaan metsätalouden tehokkaimpia vesiensuojelukeinoja, kuten ennallistamista, pintavalutuskenttiä ja vesienpalautuksia. Otetaan käyttöön riittävät vesistöjen suojavyöhykkeet. Uudistetaan vesilaki vastaamaan Suomen ilmasto- ja luontotavoitteita. Saatetaan luvanvaraiseksi kaikki maata voimakkaasti muokkaava toiminta ja arvokkaiden luontotyyppien vesitaloutta muuttavat maanmuokkausmenetelmät. Lakkautetaan vesiluonnolle haitalliset metsätalouden tuet. 635
1.4 Luonnon monimuotoisuus maatalousympäristöissä 636 637 638 Maatalousalueiden monipuolinen luonto on syntynyt evoluution kautta ihmisen, eläinten ja kasvien vuorovaikutuksessa. Maatalouden tehostuminen on kuitenkin johtanut luonnon
yksipuolistumiseen sekä maatalousalueiden luonnonvaraisen eliöstön nopeaan köyhtymiseen. Maatalousympäristöjen luonnon monimuotoisuuden vahvistaminen edellyttää kokonaisvaltaista politiikkaa, jossa otetaan huomioon luonnon monimuotoisuus, eläinten hyvinvointi ja ilmastokestävyys. Pitkällä aikavälillä vihreiden tavoitteena on teollisen eläintuotannon lopettaminen ja eläintenpidon muuttuminen luonnonhoitoa tukevaksi, ei massatuotannoksi. Tämä pienentää myös eläintautien aiheuttamaa taloudellista ja terveydellistä riskiä. Tätä siirtymää varten tarvitaan oikeudenmukainen ja riittävä siirtymävaiheen rahoitus sekä selkeä polku kohti monimuotoisuutta vahvistavaa, ilmastokestävää ja eläinten hyvinvointia kunnioittavaa maataloutta. Tätä on käsitelty tarkemmin Vihreiden maatalouspoliittisessa ohjelmassa. Perinneympäristöt ovat syntyneet perinteisen maatalouden vaikutuksesta, mutta ovat lähes kadonneet maatalouden tehostumisen myötä. Perinnebiotoopit ovat tyypillisesti avoimia ja vähäravinteisia alueita, joilla viihtyy laidunnuksen ja niittojen ansiosta niille omaleimainen rikas eliölajisto. Perinnebiotooppien historia ulottuu tuhansien vuosien taakse villien laiduntajien ylläpitämiin avoimiin ympäristöihin, joita perinteinen laidunnus ja niitto ovat ylläpitäneet ja laajentaneet. Jotta maatalousympäristön perinnebiotooppien monimuotoisuus voidaan turvata, maataloustuissa on huomioitava nykyistä kattavammin luonnon monimuotoisuutta edistävät ja ravinnekuormitusta merkittävästi pienentävät toimet. Luonnon monimuotoisuutta tukisi parhaiten se, että eläinten pito ja kasvituotanto yhdistyisivät kohtuullisen kokoisilla tiloilla ympäri Suomen. Luomutuotanto edistää luonnon monimuotoisuutta ja siihen siirtyminen tulee olla pitkän aikavälin tavoitteena. Sen ohella on edistettävä maaperän kasvukuntoa ja monimuotoisuutta lisääviä uudistavan viljelyn menetelmiä. •
• • • • • Siirrytään asteittain pois teollisesta eläintuotannosta kasvipohjaiseen tuotantoon. Tehdään jäljelle jäävästä eläintenpidosta eettisesti ja ekologisesti kestävämpää ohjaamalla maltillisiin eläinmääriin, luomutuotantoon ja luonnonlaidunten käyttöön. Tarjotaan siirtymävaiheen rahoitusta viljelijöille, jotka luopuvat teollisesta eläintuotannosta ja siirtyvät monimuotoisuutta tukevaan laidunnukseen tai luomutuotantoon. Lopetetaan turkistarhaus Suomessa hallitusti sekä tuetaan turkistarhaajia siirtymisessä muihin elinkeinoihin. Muutetaan maatalouden ympäristötuet tulosperusteisiksi siten, että maksu määräytyy tuotettujen ympäristöhyötyjen mukaan. Kohdennetaan tukia maatalousympäristön monimuotoisuutta parantaviin toimiin ja perinnebiotooppien hoitoon. Laajennetaan perinnebiotooppien hoitoon oikeuttavien alojen määritelmiä, jotta perinnebiotooppien hoito laiduntamalla on kannattavaa. Palautetaan hoidosta poistuneita perinneympäristöjä ennallistamalla niittyjä, hakamaita ja metsälaitumia sekä raivaamalla puustoa umpeenkasvun estämiseksi.
685 686 687 688 689 690 691 692 693 694 695 696 697 698 699 700 701 702 703 704 705 706 707 708 709 710 711 712 713 714 715 716 717 718 719 720 721 722 723 724 725 726 727 728 729 • • • • • • Turvataan eläinten lisääntymispaikat raivauksissa, niitoissa ja muissa luonnonhoitotoimissa. Tuetaan laiduntavia alkuperäisrotueläimiä, pienimuotoista eläintenpitoa ja luonnonlaidunnusta. Estetään ylisuurten tukien ohjautumisen teollisille eläintiloille. Otetaan käyttöön laidunvuorokausiin perustuva tukimalli, jossa tukitaso määräytyy eläinten määrän ja alueen koon suhteessa. Vahvistetaan neuvontaa ja osaamista perinnebiotooppien hoidosta, oikeaaikaisesta niitosta, laidunnuksen mitoituksesta, vieraslajien torjunnasta ja paahdeympäristöjen ylläpidosta. Vahvistetaan luomuviljelyn tukea ja lisätään tukea viestinnälle luomutuotannon ympäristöhyödyistä. Kohdistetaan luonnonvaraisiin eläimiin vain tutkittuun tietoon perustuvia, välttämättömiä ja oikeasuhtaisia tautien torjuntatoimia, eikä eläintautipolitiikkaa toteuteta yksinomaan eläintuotannon tai muiden elinkeinojen suojaamisen lähtökohdista.
1.5 Elinvoimaiset rannat ja kosteikot Rannat ovat tärkeitä biologisen monimuotoisuuden kannalta, sillä niillä elää runsaasti rannoille erikoistunutta lajistoa. Suomessa rantojen merkitys on erityisen suuri vesistöjen suuren määrän vuoksi. Useat rantaluontotyypit ovat tärkeitä elinympäristöjä myös linnuille. Ihminen on ottanut laidunkäyttöön ja niittänyt suurta osaa rantojen luonnonniityistä, laajentanut niitä raivaamalla ja estänyt niiden pensoittumisen. Ihmisen vaikutus rantaniittyjen syntymiseen on ollut merkittävä. Lisäksi rantapensaikkoja ja -metsiä on raivattu pelloiksi tai ojitettu ja muokattu metsätalouden käyttöön. Meren ja vesistöjen rantaluontoa uhkaa muun muassa umpeenkasvu, jota torjutaan niittämällä, laiduntamalla ja pensaikkoja raivaamalla. Toisaalta monet rantojen lajit ovat sopeutuneet elämään nimenomaan tiheässä rantakasvillisuudessa. Lintuvesien lintulajisto on huomattavasti taantunut tällä vuosituhannella ja valtaosa vesilintulajeista on uhanalaisia. Keskeisenä syynä on lintuvesien kosteikkoympäristöjen umpeenkasvu ja yksipuolistuminen sekä kosteikkoon rajautuvien avoimien alueiden metsittyminen. Vesilintukantojen palauttaminen vaatii pitkäjänteistä, mittavaa ja asiantuntevaa elinympäristön kunnostusta ja hoitoa. • • •
Suojellaan arvokkaat ranta-alueet. Lisätään suojelualueita joko valtion ostamina tai maanomistajien kanssa tehtävillä vapaaehtoisilla suojelusopimuksilla. Säilytetään rannat mahdollisimman luonnontilaisina ja estetään arvokkaiden rantaalueiden rakentaminen. Määrätään valtakunnallisilla alueidenkäytön tavoitteilla kaavoittaja jättämään nykyistä enemmän rakentamatonta rantaa kaikille kaavoitettaville alueille.
730 731 732 733 734 735 736 737 738 739 740 741 742 743 744 745 746 747 748 749 750 751 752 753 754 755 756 757 758 759 760 761 762 763 764 765 766 767 768 769 770 771 772 773 774 • • • • • Osoitetaan lintuvesien kunnostukseen ja hoitoon riittävästi rahoitusta ja jatketaan ja tehostetaan HELMI-ohjelmassa aloitettua lintuvesien hoitoa nykyisen ohjelmakauden loputtua. Turvataan riittävä rahoitus rantaluontotyyppien hoitoon ja ennallistamiseen ja lisätään vuoropuhelua eri intressiryhmien kesken. Ohjataan rantaniittyjen hoitoa sellaisille rannoille, joilla se parhaiten edistää luonnon monimuotoisuutta ja huolehditaan, että myös luonnontilaisen sukkession kautta kehittyviä rantoja on riittävästi kaikilla järvi- ja merialueilla. Ohjataan rantojen virkityskäyttöä suojeltujen ranta-alueiden kulumisen estämiseksi. Ohjataan ja kannustetaan viljelijöitä ennallistamaan rantalehtoja ja muita rantaluontotyyppejä erityisesti silloin kun ne olisivat myös vesien- ja tulvasuojelun kannalta monihyötyisiä.
1.6 Arktisen luonnon turvaaminen Tunturiluonto on yksi Suomen ainutlaatuisimmista ja herkimmin muuttuvista ekosysteemeistä. Sitä uhkaavat samanaikaisesti ilmaston kuumeneminen sekä maankäyttöpaineiden lisääntyminen herkässä luonnossa. Arktiset alueet lämpenevät noin kaksi-neljä kertaa nopeammin kuin maapallo keskimäärin, mikä kiihdyttää tunturilajien uhanalaistumista. Ilmaston kuumenemisen vaikutukset näkyvät tunturiluonnossa lumipeitteisen ajan lyhentymisenä, mäntymetsien vähittäisenä etenemisenä sekä tunturikoivikkotuhojen lisääntymisenä uusien mittariperhoslajien levittäytyessä pohjoisemmaksi. Naali ja useat tunturilintulajit ovat esimerkkejä lajeista, joiden selviytymistä ilmaston kuumeneminen uhkaa monin tavoin. Pohjoisen luontoa uhkaa erämaihin laajeneva maankäyttö: metsähakkuut, kaivokset, energian tuotanto, matkailu ja muu rakentaminen. Lisäksi muun muassa maanpuolustuksen uusia alueita käyttöön ottavat hankkeet aiheuttaisivat toteutuessaan merkittävää yhtenäisten luontoalueiden pirstaloitumista. Kasvavat maankäyttöpaineet ja ilmaston kuumeneminen voivat yhdessä vaikuttaa pohjoisen vesistöihin ja valumaalueisiin. Matkailun kasvu lisää luonnonympäristöön ja paikallisyhteisöihin kohdistuvia paineita. Uusi infrastruktuuri, kuten tiet ja sähkölinjat, pirstoo elinympäristöjä ja voi heikentää luonnon monimuotoisuutta, maisema-arvoja sekä poronhoidon edellytyksiä. Matkailun aiheuttamia haittoja voidaan vähentää hyödyntämällä ensisijaisesti olemassa olevaa infrastruktuuria ja tiivistämällä nykyisiä matkailukeskuksia uusien luonnontilaisten alueiden rakentamisen sijaan. Haitallista luonnon kulumista aiheuttaa myös muun maankäytön takia laidunmaita menettävä poronhoito. Suurpetokantojen voimakas kontrollointi vaikuttaa koko ekosysteemin tasapainoon. Suomen lainsäädäntö suhtautuu myös pohjoisten vesielinympäristöjen tuhoamiseen muuta Suomea löyhemmin.
775 776 777 778 779 780 781 782 783 784 785 786 787 788 789 790 791 792 793 794 795 796 797 798 799 800 801 802 803 804 805 806 807 808 809 810 811 812 813 814 815 816 817 818 819 820 Suomen tunturialueesta valtaosa on suojeltua tai lakisääteisiä erämaa-alueita, jotka on tarkoitus säilyttää lähes luonnontilaisina virkistykseen ja perinteisten luontaiselinkeinojen, kuten metsästyksen, kalastuksen ja poronhoidon harjoittamiseen soveltuvina alueina. Merkittävä osa tunturiluonnon lajeista ja luontotyypeistä on kuitenkin uhanalaisia. Niiden säilyminen edellyttää laajojen suojelualueiden lisäksi ekosysteemien kokonaisvaltaista vahvistamista sekä ilmaston kuumenemisen hidastavia toimenpiteitä. Vaikka merkittävä osa Lapin alueista on suojeltu, suojelun ulkopuolella on edelleen laajoja alueita vanhoja, luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia metsiä sekä muita herkkiä luontokohteita, joihin kohdistuu kasvavia maankäyttöpaineita. Tällä hetkellä yli kolmannes Suomen pinta-alasta on poronhoitoaluetta. Monilla alueilla porojen ylilaidunnus on johtanut kasvillisuuden kulumiseen, jäkäliköiden häviämiseen ja tunturikoivikoiden heikkenemiseen.
Ilmaston kuumeneminen vaikeuttaa porojen ravinnonsaantia talvisin jäätyneiden hankien alta, mikä on kilpailevien maankäyttöpaineiden, laitumien kulumisen ja kantokykyyn nähden liian suurten poromäärien ohella lisännyt porojen talviaikaisen lisäruokinnan ja tarhauksen tarvetta. Metsäpeura on peuran alalaji, jota tavataan vain Suomessa ja Venäjän Karjalassa. Maailman metsäpeurakannasta noin puolet elää Suomessa. Myös metsäpeuraa uhkaavat ilmaston kuumeneminen sekä elinympäristöjen pirstoutuminen. Poron ja metsäpeuran sekoittumisen estämiseksi poronhoitoalueen eteläreunaan ollaan rakentamassa metsäpeura-aitaa, joka estäisi kokonaan metsäpeuran liikkumisen etsimään sopivia elinalueita pohjoisempaa. Aidan vaikutukset eivät rajoitu metsäpeuraan, vaan se estää myös muiden eläinten liikkumisen etelä-pohjois-suunnassa sekä pirstoo elinympäristöjä. Kestävä ratkaisu olisi poronhoitoalueen rajan siirtäminen pohjoisemmaksi, jolloin metsäpeuralle syntyisi uutta elintilaa. Poronhoidolla on Lapissa vuosisatainen historia ja se on elintärkeä osa saamelaisten kulttuuriperintöä ja saamelaisten alkuperäiskansaoikeus.
Siksi kestävän poronhoidon harjoittamisen edellytysten turvaaminen on tärkeä lähtökohta. Poronhoidon kehittämisen keskeisenä tavoitteena on oltava tunturikasvillisuuden ja muun tunturiluonnon elpyminen sekä luonnon monimuotoisuuden vahvistaminen, sillä elinvoimainen ja monimuotoinen tunturiluonto parantaa luonnon sopeutumiskykyä muuttuvaan ilmastoon. Näin luodaan edellytyksiä myös suurpetojen asettumiselle nykyiselle poronhoitoalueelle. • • • • • • Arvioidaan ja huomioidaan maankäyttöä muuttavissa hankkeissa eri hankkeiden yhteisvaikutukset. Sijoitetaan uudet matkailukohteet ensisijaisesti olemassa olevan infrastruktuurin yhteyteen, jotta luonnonympäristöön kohdistuvat uudet maankäyttöpaineet voidaan minimoida. Turvataan pohjoisen luonnon suojelussa vesistöjen, soiden ja valuma-alueiden luonnontila. Laaditaan tunturiluonnon suojeluohjelma. Ohjataan liiallinen maastoliikenne pois herkiltä luontoalueilta. Rajataan pohjoisen arvokkaat ja yhtenäiset luontoalueet kaivostoiminnan ja muun luontoa merkittävästi pirstovan maankäytön ulkopuolelle.
Ennallistetaan kuluneita alueita, kuten jäkäliköitä ja tunturikoivikoita, sekä palautetaan heikentyneiden valuma-alueiden luonnontila. Asetetaan luonnon monimuotoisuuden parantaminen aidosti keskeiseksi tavoitteeksi poronhoitoalueella. Varmistetaan, että lakisääteiset porolaidunten hoito- ja käyttösuunnitelmat johtavat konkreettisiin toimiin ylilaidunnuksen ehkäisemiseksi. Käynnistetään selvitys porotalouden kestävän harjoittamisen toimintaedellytyksistä laaja-alaisesti huomioiden muun maankäytön porotaloudelle aiheuttaman häiriön ja ilmaston kuumenemisen yhteisvaikutukset. Laaditaan ilmastonmuutokseen sopeutumisohjelma kaikille saamelaisten perinteisille elinkeinoille. Siirretään poronhoitoalueen etelärajaa nykyistä pohjoisemmaksi ja edistetään poronhoidon ekologista, taloudellista, sosiaalista ja kulttuurista kestävyyttä. Ohjataan porojen talviruokinta mahdollisuuksien mukaan pois luonnonsuojelualueilta huomioiden saamelaisten edellytykset alkuperäiskansaelinkeinon harjoittamiseen. Edistetään poronhoidon ja suurpetojen yhteiseloa niin, että mahdollistetaan suurpetojen mukaan lukien susilaumojen asettuminen myös poronhoitoalueelle sekä niiden vaeltaminen Ruotsiin. Rajataan osa laajimmista luonnonsuojelualueista suurpetojen tappamiseen oikeuttavien poikkeuslupien myöntämisen ulkopuolelle sovittaen tavoite yhteen saamelaisten perinteisten elinkeinojen harjoittamisen kanssa. Yhdenmukaistetaan vesiensuojelulainsäädäntöä niin, ettei Lapin pienvesielinympäristöjen suojelu ole enää muuta Suomea löyhempää.
1.5 Uhanalaisten lajien suojelu ja vieraslajit Jokainen laji on arvokas, ja lajien muodostamat monimuotoiset eliöyhteisöt pitävät ekosysteemit toimivina ja sopeutumiskykyisinä. Kun lajeja katoaa, myös luonnon kyky selviytyä muutoksesta, ympäristöpaineista ja häiriöistä heikkenee. Uhanalaisia lajeja uhkaa erityisesti elinympäristöjen katoaminen, pirstoutuminen ja heikentyminen. Siksi lajien elinvoimaisuuden kannalta keskeistä on elinympäristöjen turvaaminen. Suojelualueiden perustaminen, elinympäristöjen ennallistaminen ja arvokkaiden luontokohteiden rajaaminen pois maankäytön piiristä ovat tehokkaimpia keinoja estää laji- ja luontotyyppikatoa. Monien lajien elinvoimaisuutta heikentävät myös häirintä ja pyynti. Suomessa puolet riistalajeista on uhanalaisia, mutta monien taantuvien lajien metsästys on edelleen sallittua. Tämä ei ole ekologisesti kestävää ja heikentää edelleen lajien tilannetta. Suojelun on oltava etusijalla ja metsästystä on rajoitettava aina, kun lajien tilanne on heikko. Salametsästykseen on puututtava nykyistä tehokkaammin. Kaikkein uhanalaisimmat lajit tarvitsevat elinympäristöjen suojelun lisäksi lajikohtaisia toimia, kuten kiljuhanhen, naalin ja saimaannorpan suojelusta saadut kokemukset
866 867 868 869 870 871 872 873 874 875 876 877 878 879 880 881 882 883 884 885 886 887 888 889 890 891 892 893 894 895 896 897 898 899 900 901 902 903 904 905 906 907 908 osoittavat. Luontoon kuuluvat niin pedot kuin saaliseläimetkin. Luonnonvaraisille eläimille tulee jättää riittävästi tilaa elää elämäänsä ilman ihmisen puuttumista. Ihminen on toiminnallaan horjuttanut luonnon tasapainoa. Keinotekoisesti ylläpidetyt suuret riistaeläinkannat, suurpetojen voimakas vähentäminen tai kasvatettujen eläinten vapauttaminen luontoon voivat heikentää luonnon tasapainoa ja altistaa lajeja taantumiselle. • • • • • • • • • • • • • • • • • •
Rajoitetaan tarpeetonta eläinten tappamista ja kielletään kokonaan uhanalaisten, vaarantuneiksi ja silmällä pidettäviksi luokiteltujen lajien metsästys ja kalastus. Rauhoitetaan kaikki Suomessa luontaisesti esiintyvät suurpetoeläimet luonnonsuojelulailla. Rajoitetaan muiden petoeläinten ja hylkeiden metsästystä tarpeettoman tappamisen vähentämiseksi. Tuetaan petovahinkojen torjumista ensisijaisesti ennaltaehkäisevin toimin. Lopetetaan suurpetojen kannanhoidollinen metsästys. Laajennetaan metsästykseltä rauhoitettuja alueita siellä missä se on lajien kannalta tarpeellista, esimerkiksi vesilintujen syyslevähtämiselle tärkeimmät kosteikot. Varmistetaan muuttolintujen muuttoreittien turvallisuus koko EU:n alueella. Kielletään vesilintujen ruokintametsästys sekä vesilintujen metsästys auringon laskun ja nousun välisenä aikana. Kielletään lisääntymisaikainen metsästys. Rauhoitetaan kaikki rauhoittamattomat linnut. Laaditaan suojelusuunnitelmat uhanalaisten lajien säilymisen turvaamiseksi ja varataan riittävä rahoitus niiden toteuttamiseksi. Tehostetaan erävalvontaa, jotta metsästysrikollisuus saadaan kitkettyä.
Muutetaan lakia niin, että erävalvontaa voidaan harjoittaa myös yksityismailla. Lisätään resursseja metsästysrikosten torjuntaan ja tutkintaan. Kovennetaan metsästysrikosten rangaistuksia. Tehostetaan laittoman kalastuksen ja metsästyksen torjuntaa. Laaditaan pölyttäjien suojelun kansallinen ohjelma, joka vähentää torjuntaaineiden käyttöä, lisää niittyjä ja suojelee pölyttäjille tärkeitä elinympäristöjä. Tehostetaan haitallisten vieraslajien torjuntaa. Turvataan Suomessa luonnosta lähes tai kokonaan kadonneiden lajien säilyminen ja rahoitetaan uhanalaisten lajien palauttamista luontoon kansainvälisissä suojeluohjelmissa. Kielletään vierasperäisten lajien vapauttaminen luontoon lukuun ottamatta luvanvaraista uhanalaisten lajien istutusta suojelutarkoituksessa. Estetään vieraslajien leviäminen laivojen painolastivesien mukana. Parannetaan Luonnonvarakeskuksen (Luke) edellytyksiä ja resursseja eläinkantojen määrän arviointiin.
2 Tuotannolle ja kulutukselle rajat - ylikulutuksesta 910 kohtuutalouteen ja ympäristön pilaaminen kuriin 909 911 912 913 914 915 916 917 918 919 920 921 922 923 924 925 926 927 928 929 930 931 932 933 934 935 936 937 938 939 940 941 942 943 944 945 946 947 948 949
Suomen luonnonvarojen kulutus on kestämätöntä. Suomi on yksi Euroopan tehottomimmista maista mitä tulee luonnonvarojen käyttöön. Kulutamme materiaaleja huomattavasti enemmän kuin ekologisesti kestävää tulevaisuutta tavoittelevat maat voivat pitkällä aikavälillä tehdä. Luonnonvarat ovat rajallisia, joten niiden kulutuksen jatkuva kasvu ei voi olla talouden lähtökohta. Kulutuksen on perustuttava kohtuuteen, kiertotalouteen ja luonnon kokonaiskuormituksen vähentämiseen. Luonnonvarojen kulutusta mitataan materiaalijalanjäljellä (RMC), joka kuvaa suomalaisten kulutuksen tyydyttämiseksi käytettyjen luonnonvarojen kokonaismäärää tonneissa. Valtaosa suomalaisten kulutuksen ympäristövaikutuksista kohdistuu Suomen rajojen ulkopuolelle, mikä tulee ottaa huomioon kulutuksen vähentämistoimissa. Suomi ei kuitenkaan voi ulkoistaa ympäristövaikutuksia rajojensa ulkopuolelle, vaan kulutusta pitää vähentää. Tarvitsemme poliittisia päätöksiä, jotka ohjaavat luonnonvarojen kulutusta pienemmäksi ja hitaammaksi läpi koko yhteiskunnan. Kestävä kulutus edellyttää, että ylikulutusta rajoitetaan ja kestävistä valinnoista tehdään helppoja ja saavutettavia kaikille. Yritysten toimintatavat, markkinoiden rakenteet ja arjen valinnat on suunnattava niin, että tuotanto ja kulutus pysyvät luonnon kantokyvyn rajoissa. Vihreiden tavoitteena on luonnonvarojen kulutuksen vähentäminen kestävälle tasolle eli noin kahdeksaan tonniin henkilöä kohden vuoteen 2035 mennessä. Tämä tarkoittaa kulutuksen vähentämistä noin neljännekseen nykyisestä. Jotta hyvinvointi voidaan turvata samalla kun kokonaiskulutusta lasketaan merkittävästi, on erityisesti eivälttämätöntä ja eniten kuluttavien kulutusta kohtuullistettava. Keskeistä on erottaa välttämättömät tarpeet ei-välttämättömistä haluista: kaikkien perustarpeet on turvattava, mutta ympäristöä kuormittavaa ylikulutusta on vähennettävä. • • •
• Hyödynnetään luonnonvarojen kulutuksen vähentämisessä markkinapohjaisia keinoja ja sääntelyä sekä kieltoja ympäristölle haitallisimmille tuotteille. Otetaan käyttöön laajasti kaikkien neitseellisten materiaalien tuontiin ja käyttöönottoon kohdistuva luonnonvaravero. Edistetään EU-tasoista luonnonvarakauppaa, jossa luonnonvaroille asetetaan käyttökatto, jonka sisällä yritykset voivat kaupata luonnonvarojen käyttöoikeuksia. Määritellään kaikille luonnonvaroille niiden ympäristövaikutusten mukainen kerroin, jonka mukaan niiden hinta määräytyy. Velvoitetaan yrityksiä mittaamaan ja raportoimaan luonnonvarojen käyttöä. 2.1 Energiantuotannon ja teollisuuden reunaehdot
Energiantuotannon ja teollisuuden kestävyysmurros on välttämätön sekä ilmastokriisin että luonnon köyhtymisen pysäyttämiseksi. Murros on toteutettava niin, että samanaikaisesti minimoidaan ilmasto- ja luontovaikutukset, jotta ilmastokriisin torjumisen kustannuksella ei kiihdytetä luontokatoa tai saastumista. Kaiken toiminnan keskiössä tulee olla luontohaittojen minimointi. Merkittävien haittojen aiheuttaminen luonnon monimuotoisuudelle on lähtökohtaisesti estettävä. Poikkeustilanteissa, joissa haittoja ei voida välttää, ne on kompensoitava täysimääräisesti. Arvokkaat suojelualueet ja luontokohteet on turvattava myös vihreän siirtymän hankkeilta. Suomen ei tule jäädä ainoastaan vihreän sähkön tai vedyn tuottajaksi, vaan on rakennettava teollisuutta, joka hyödyntää kotimaista energiaa korkeamman jalostusarvon tuotteiden valmistamiseen. Samalla on parannettava kiertotalousastetta ja materiaalitehokkuutta, jotta käytettyjen luonnonvarojen määrä vähenee ja niiden tuottama hyöty kasvaa. Hallitsematon datakeskusbuumi uhkaa vaikeuttaa ilmasto- ja luontotavoitteiden saavuttamista.
Siksi datakeskusten rakentamiselle on luotava selkeät rakentamisen pelisäännöt, jotka ohjaavat niiden sijoittumista, energiankäyttöä ja luonnonvarojen kulutusta. Digitalisaation ympäristövaikutuksia pitää vähentää myös puuttumalla digitaaliseen ylikulutukseen. Teollisuuden vesistöpäästöistä valtaosa syntyy massa- ja paperiteollisuudesta. Niiden lisäksi merkittävää kuormitusta aiheuttaa erityisesti metalli-, kemian- ja kaivosteollisuus, sekä datakeskukset, joiden suuri energiankulutus ja jäähdytysratkaisut voivat kuormittaa vesistöjä ja paikallista ympäristöä. Ilmaston kuumeneminen lisää ympäristövahinkojen riskiä, joten riskeihin on varauduttava nykyistä paremmin kaivostoiminnan ja teollisuuden lupamenettelyissä. Vihreän siirtymän hankkeiden aiheuttamista luontohaitoista merkittävä osa kohdistuu pohjoiseen Suomeen. Siirtymässä on kunnioitettava saamelaisten alkuperäiskansaoikeuksia ja varmistettava, ettei muutos tapahdu heidän kulttuurinsa tai elinkeinojensa kustannuksella. Pohjoisessa sijaitsee myös huomattava osa Suomen arvokkaimmista ja herkimmin haavoittuvista luontoalueista, jotka on suojeltava tiukasti.
Vaikka vihreä siirtymä tuo energiatuotannon näkyvämmäksi ja lähemmäs suomalaisia, sillä on yhä vaikutuksia myös Suomen rajojen ulkopuolella. Siksi myös suomalaisen toiminnan ja kulutuksen kansainväliset haitat on minimoitava esimerkiksi mineraalien hankinnassa ja teknologioiden valmistuksessa. Suomen tulee kohtuullistaa omaa energiankulutustaan sekä edistää globaalisti ympäristölle erittäin haitallisten toimintatapojen, kuten syvänmeren kaivostoiminnan, kieltämistä, sekä lisätä läpinäkyvyyttä kotimaisen toiminnan ja kulutuksen vaikutuksista maailman ekosysteemeihin. • Minimoidaan hankkeiden luontohaitat ja ylikompensoidaan haitat, joita ei voi välttää. Hankkeita, joiden luontohaitat ovat merkittäviä, ei tule toteuttaa.
Minimoidaan vesistövaikutukset kaikissa vihreän siirtymän hankkeissa niin, että vesien tilan heikentämiskiellosta ei poiketa. Asetetaan sulfaattipäästöille sitovat raja-arvot. Sijoitetaan tuuli- ja aurinkovoimalat jo rakennetuille alueille, rakennusten pinnoille ja joutomaille luontoalueiden sijaan. Luovutaan jäykistä etäisyysvaatimuksista minimoiden kuitenkin melu- ja ympäristöhaitat. Sijoitetaan datakeskukset ensisijaisesti jo rakennetulle alueelle, kuten vanhoille teollisuusalueille, joissa luontovaikutukset ovat pienet. Asetetaan pakollinen ympäristövaikutusten arviointi muille kuin pienille hankkeille. Velvoitetaan datakeskukset käyttämään suljettuja vesikiertoja, jos vettä käytetään. Velvoitetaan datakeskuksia julkistamaan tiedot mm. hallinnon, energiankulutuksen ja ympäristövaikutusten osalta, ja että olennainen tieto on avoimesti päättäjien, median ja kansalaisten käytössä jo lupavaiheessa. Ohjataan hankkeiden sijoittumista maankäytön muutosmaksuin ja velvoitetaan kompensoimaan luontohaittoja ekologisen kompensaation keinoin.
Turvataan eläinten tärkeät kulkureitit, levähdys- ja ruokailualueet maankäytössä ja rakentamisessa sekä ehkäistään rakentamisesta linnuille ja lepakoille aiheutuvia törmäysriskejä. Kehitetään velvoittavaa lainsäädäntöä yhteispylväiden käyttöön. Sijoitetaan energiantuotanto mahdollisimman lähelle olemassa olevia siirtolinjoja, jolloin minimoidaan niiden haitalliset luontovaikutukset. Vältetään elinympäristöjen pirstoutumista alueellisella ja kansallisella suunnittelulla esimerkiksi ottamalla herkillä alueilla käyttöön maakaapelointi. Luodaan valtakunnallinen ohjeistus tuulivoiman ja lajisuojelun yhteensovittamisesta ja otetaan se käyttöön nopeasti. Velvoitetaan tutkitusti toimivien luonnon monimuotoisuutta tukevien ratkaisujen käyttöä energiantuotantohankkeissa. Haetaan saamelaisten kanssa neuvotellen vapaa ja tietoon perustuva ennakko suostumus kaikista hankkeista, jotka voivat vaikuttaa heidän maihinsa, kulttuuriinsa, kieleensä tai perinteisiin elinkeinoihinsa. Ohjataan teollisuuden toimialoja ja prosesseja ympäristöä vähemmän kuormittaviin ratkaisuihin. Edistetään vedenpuhdistamoiden, teollisuuslaitosten ja kaivosten toimintavarmuutta sekä häiriötilanteisiin varautumista.
Kaikessa mitoituksessa huomioidaan riittävästi ääritilanteet sekä ilmastoskenaariot. Varmistetaan luvituksen yhteydessä, että toiminnassa käytetään aina parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT). Kannustetaan ja seurataan uusien tekniikoiden kehittämistä ja käyttöönottoa. Edistetään EU:n tasolla teollisuuspäästödirektiivin muuttamista asetukseksi, joka olisi jäsenmaita velvoittavampi. Vaikutetaan teollisuusdirektiivin poikkeusmahdollisuuksien tiukentamiseksi. Lisätään kalankasvatus- ja viljelylaitokset ympäristövaikutusten arvioinnin piiriin. Luovutaan päästöjä aiheuttavasta kasvatuksesta avomerellä ja siirrytään suljettuihin järjestelmiin.
2.2 Kaivoksista enemmän hyötyä yhteiskunnalle ympäristöriskit minimoiden Maaperämme malmivarat ovat ensisijaisesti yhteistä omaisuuttamme ja niiden hyödyntämisen tulee olla kestävää ja yhteiskunnan kokonaisetua palvelevaa. Vastuullinen kotimainen metallien hyödyntäminen on perusteltua, jotta ympäristöhaittoja ei siirretä muualle tuonnin kautta, sillä samoja metalleja käytetään yhteiskunnassa ja niitä esiintyy myös Suomen maaperässä. Luonnonvarojen käyttöä on ohjattava niin, että arvokkaita uusiutumattomia raaka-aineita hyödynnetään viisaasti ja vain silloin, kun muita vaihtoehtoja ei ole. Kulutuksen vähentämistä, materiaalien kiertotaloutta, metallien kierrätystä ja korvaavien materiaalien sekä uusien teknologioiden kehittämistä on edistettävä aktiivisesti, jotta kaivostoiminnan tarve vähenee. Suomen kaivoslainsäädäntö on hyvin salliva, mikä aiheuttaa luonto- ja ympäristöhaittoja sekä riskejä erityisesti vesistöihin. Suurimmat riskit ympäristölle tulevat sivukiven, rikastushiekan ja rikastusprosessin sakkojen ja vesien varastoinnista alueelle. Varastoaltaita ei ole usein mitoitettu vastaamaan äärimmäisiä sääolosuhteita. Kaivostoiminnan vesistövaikutuksiin on kiinnitettävä erityistä huomiota, sillä kaivosten vaikutukset voivat ulottua laajoille alueille ja aiheuttaa pitkäkestoisia tai jopa pysyviä haittoja vesistöille. Erityisen herkät ja arvokkaat vesistöalueet, kuten Saimaan vesistö, on rajattava kaivostoiminnan ulkopuolelle. Kaivostoiminnalle on määritettävä tiukat ja selkeät reunaehdot. Lainsäädännöllä on varmistettava, että kaivosten ympäristöhaitat ja -riskit ensisijaisesti ehkäistään, sitten minimoidaan ja jäljelle jäävät haitat kompensoidaan. Lupaharkinnassa tulee noudattaa varovaisuusperiaatetta, jossa huomioidaan ilmaston kuumenemisen vaikutukset ja poikkeukselliset olosuhteet. Yhteiskunnan tulee saada mineraalivarojen hyödyntämisestä riittävä korvaus verotuksen kautta. Kaivoslainsäädännössä tulee estää malminetsintä luonnonsuojelualueilla. •
• • • • Edellytetään yrityksiltä kaivosalueiden ennallistamista ja mahdollisten vahinkojen korjaamista. Luontoarvojen heikkeneminen on kompensoitava täysimääräisesti ennen kaivostoiminnan aloittamista. Kielletään malminetsintä ja kaivosten perustaminen luonnonsuojelualueilla, arvokkailla luontoalueilla ja niiden läheisyydessä. Turvataan saamelaisten vaikutusmahdollisuudet Saamenmaalle suunniteltuihin kaivoksiin. Korotetaan kaivosveroa, laajennetaan sitä kaikkea louhittua kiviainesta koskevaksi louhintaveroksi ja ohjataan sen tuotosta osa tätä varten perustettavaan luonnonsuojelun kehittämisrahastoon. Tiukennetaan kaivostoiminnan lupamenettelyä ja valvontaa haitallisten vesistö- ja pohjavesivaikutusten estämiseksi.
1083 1084 1085 1086 1087 1088 1089 1090 1091 1092 1093 1094 1095 1096 1097 1098 1099 1100 1101 1102 1103 1104 1105 1106 1107 1108 1109 1110 1111 1112 1113 1114 1115 1116 1117 1118 1119 1120 1121 1122 1123 1124 1125 • • • • • Uudistetaan kaivoksia koskevaa lainsäädäntöä siten, että lupahakemuksen sisältövaatimuksiin lisätään kaivosten vesienhallintasuunnitelma sekä sulkemis- ja jälkihoitosuunnitelma. Säädetään niiden säännöllinen päivittäminen velvoittavaksi. Asetetaan kaivosten ja teollisuuslaitosten aiheuttamalle ravinne- ja kemikaalikuormitukselle selkeät ja tiukat raja-arvot. Tiukennetaan kaivosrakenteiden laatukriteerejä ja valvontaa. Huolehditaan, että kaivosyhtiöiden vakuudet ja maksut ympäristövahinkojen korvaamiseen ovat riittävällä tasolla. Huolehditaan, että kaivoksen sulkemisen jälkityöt ja mahdolliset vahingot eivät kaadu veronmaksajien maksettaviksi. Asetetaan neitseellisten maamassojen kaivuulle vero. Laajennetaan jätevero koskemaan kaivannaisjätettä.
2.3 Lineaaritaloudesta kiertotalouteen Kiertotaloudella on avainrooli ylikulutuksen vähentämisessä. Nykyisestä lineaarisesta taloudesta on siirryttävä kiertotalouteen, jossa neitseellisten luonnonvarojen tarve minimoidaan. Kiertotalouden toimia ohjaa jätehierarkia, jossa etusijalla ovat kulutuksen ja jätteen synnyn ehkäisy sekä tuotteiden käyttöiän pidentäminen. Tällä tarkoitetaan tuotteiden hankkimista vain todelliseen tarpeeseen sekä niiden jakamista, uudelleenkäyttöä ja korjaamista. Seuraavina tulevat kierrätys, energiakäyttö ja viimeisenä kaatopaikalle sijoittaminen. Kaikki kiertotaloustoimet vähentävät tarvetta neitseellisille luonnonvaroille, mutta on tärkeää tunnistaa niiden keskinäinen järjestys. Kiertotaloutta on edistettävä kaikilla sektoreilla, mutta toimia kannattaa painottaa erityisesti sektoreilla, joiden materiaalinkulutus tai kaivannaisten tarve on erityisen suurta. Joissain tapauksissa on hyödyllistä erotella uusiutumattomien ja uusiutuvien materiaalien kiertotalousratkaisut. Uusiutuvien materiaalien osalta tuotteiden eliniän pidentämiselle ei ole yhtä kovaa painetta, mutta käytämme jo nyt niin kansallisesti kuin globaalisti liikaa uusiutuvia materiaaleja, joten myös niiden käyttöä tulee vähentää. Kiertotalouden edistämisessä keskeisintä on vaikuttaa markkinoiden rakenteeseen. Nykyisin tuotteet suunnitellaan usein erittäin vaikeasti korjattaviksi ja lyhyille elinkaarille, kun ne tulisi päinvastoin suunnitella kestämään pitkään sekä olemaan korjattavia ja uudelleenkäytettäviä. Kuluttajatasolla on edistettävä toimivia jälki- tai vertaismarkkinoita, jotka tukevat kestävää kuluttamisen kulttuuria ja siirtymää kiertotalouteen. Lisäksi on edistettävä tuotteiden korjaamista sekä jakamistaloutta, lainaamista ja vuokraamista omistamisen sijaan, jotta tuotannon tarve ja luonnonvarojen käyttö vähenevät. • •
Uudistetaan verotusta niin, että se kannustaa vähemmän luonnonvaroja kuluttavien ja ympäristölle vähemmän haitallisten tuotteiden kulutukseen. Poistetaan kiertotaloustuotteiden kaksinkertainen arvonlisäverotus ja tehdään uudelleenkäytöstä taloudellisesti kannattavampaa uuden tuotteen hankintaan verrattuna.
Edistetään EU-tasolla valmistajien kunnianhimoista ekosuunnittelu- ja korjattavuussääntelyä tehdä tuotteista pitkäikäisiä, korjattavia ja uudelleenkäytettäviä, muun muassa “right to repair”-sääntelyllä. Edistetään digitaalisen tuotepassin laajaa käyttöönottoa tuotteiden materiaalien, alkuperän, korjattavuuden ja kierrätettävyyden läpinäkyvyyden lisäämiseksi. Laajennetaan tuottajien ja maahantuojien velvoitetta käytöstä poistuvien tuotteiden kierrätykseen. Käynnistetään parlamentaarinen työ kiertotalouden taloudellisten ohjauskeinojen kehittämiseksi ja vakiinnutetaan poikkihallinnollista kiertotalouden koordinaatiota. Kiristetään Suomen kiertotaloustavoitteita ja lisätään toimenpiteitä tavoitteiden saavuttamiseksi. Lisätään kiertotalouden TKI-rahoitusta ja kehitetään sitä kaupalliseen mittakaavaan. Asetetaan kiertotalousvaatimuksia julkisissa hankinnoissa. Luodaan keskeisille kierrätetyille materiaalivirroille kysyntää ottamalla käyttöön asteittain kasvavia kierrätyssisältövelvoitteita ensisijaisesti EU-tasolla. Suositaan uudelleenkäytettäviä pakkauksia ottamalla käyttöön kertakäyttöpakkausten vero. Laajennetaan panttijärjestelmää. Asetetaan materiaalitehokkuustavoitteet teollisuudelle ja kunnille. Ulotetaan jätevero kaikkeen kaatopaikalle päätyvään jätteeseen ja nostetaan sen tasoa. Otetaan käyttöön jätteenpolttovero ja ajetaan EU-tasolla jätteenpolton sisällyttämistä päästökauppaan. Poistetaan jakamistalouden esteitä ja luodaan taloudellisia kannusteita jakamistalouden edistämiseen esimerkiksi taloyhtiöille. Luodaan verokannusteita jakamistalouden palveluille ja vähäkulutteisuutta edistäville ratkaisuille. Laajennetaan kirjastoista lainattavissa olevien tavaroiden määrää. Edistetään korjauskulttuuria muun muassa alentamalla korjauspalveluiden arvonlisäveroa.
2.4 Rakennetaan kestävästi Rakennusala on yksi suurimmista luonnonvarojen kuluttajista. Maapallon luonnonvaroista noin puolet käytetään rakennuksissa ja rakentamisessa, ja rakennussektori tuottaa globaalisti noin kolmanneksen jätteestä. Myös Suomessa rakentamisen materiaalitehokkuutta on parannettava merkittävästi. Rakentamisen kiertotaloutta on vauhditettava arvioimalla purkamisen ja uudelleen rakentamisen tarvetta kriittisemmin, kunnostamalla vanhoja rakennuksia, pidentämällä rakennusten elinkaarta ja parantamalla materiaalien hyötykäyttöä. • Edistetään korjausrakentamista mahdollistamalla rakennusten käyttötarkoituksen muutokset ja velvoittamalla mittakaavaltaan merkittävässä rakentamisessa
1170 1171 1172 1173 1174 1175 1176 1177 1178 1179 1180 1181 1182 1183 1184 1185 1186 1187 1188 1189 1190 1191 1192 1193 1194 1195 1196 1197 1198 1199 1200 1201 1202 1203 1204 1205 1206 1207 1208 1209 1210 1211 1212 1213 • • • • • • • selvittämään käyttötarkoituksen muutos sekä korjausmahdollisuudet ennen kuin rakennus on mahdollista purkaa. Ohjataan uudet teollisuushankkeet ensisijaisesti jo rakennetuille ja luonnoltaan heikentyneille alueille sekä edellytetään hankkeilta luontovaikutusten selvittämistä ja luonnon kokonaisheikentymättömyyttä. Mahdollistetaan lisärakentamisoikeus korjausrakentamisen yhteydessä hankkeiden kannattavuuden parantamiseksi. Pidennetään rakennusten elinkaarta ja suunnitellaan rakennukset muuntojoustaviksi ja pitkäikäisiksi. Velvoitetaan rakentajia tehokkaampaan rakennusmateriaalien kierrätykseen. Raivataan esteitä rakennusmateriaalien uusiokäytön ja purkujätteen kierrätykseltä. Otetaan käyttöön velvoite käyttää kierrätettyjä rakennusmateriaaleja. Lisätään puurakentamista.
2.5 Krääsätalous kuriin Ultrapikamuoti ja krääsätalous ovat nostaneet luonnonvarojen ylikulutuksen aivan uudelle kestämättömyyden tasolle. Niiden suitsiminen on välttämätöntä ylikulutuksen vähentämiseksi, tuoteturvallisuuden takaamiseksi ja reilujen pelisääntöjen turvaamiseksi vastuullisille yrityksille. Tuotteiden käyttöiän pidentäminen ja jätteen määrän minimointi on otettava kaiken tuotannon lähtökohdaksi. Mainonta luo keinotekoisia tarpeita ja ohjaa näin tarpeettomaan ylikulutukseen. Erityisesti ympäristölle haitallisimpien tuotteiden mainontaa on rajoitettava. On yhteiskunnan velvollisuus tehdä kestävistä valinnoista taloudellisesti houkuttelevia ja saavutettavia. • • • • • • • • • •
Suitsitaan krääsätaloutta ottamalla käyttöön sekä EU-tason että kansallisia toimia kuten tullimaksujen nosto, kansallinen käsittelymaksu ja verotuksen keinot. Laajennetaan tuottajavastuu jätehuollosta koskemaan myös verkkoalustoja. Kielletään ultrapikamuodin, krääsän, fossiilisen energian ja muiden ympäristölle haitallisimpien asioiden mainonta. Tiukennetaan harhaanjohtavan mainonnan sääntelyä viherpesun estämiseksi. Kielletään jatkuvat keinotekoiset alennusmyynnit. Vähennetään kaupunkitilassa olevaa mainospinta-alaa. Kielletään suunniteltu vanheneminen ja säädetään tuotteille vähimmäiskäyttöiät. Velvoitetaan yritykset tarjoamaan elektroniikka- ja älylaitteiden ohjelmistopäivityksiä ja varaosia tuotteille lähtökohtaisesti vähintään 10 vuoden ajan. Säädetään pitkä virhevastuu elektroniikalle (10 vuotta) ja kodinkoneille (15 vuotta). Standardoidaan elektroniikan osia ja edistetään kierrätettävyysvaatimuksia. Parannetaan kuluttajien tiedonsaantia tuotteiden ainesosista ja elinkaaren aikaisista ympäristövaikutuksista.
1214 1215 1216 1217 1218 1219 1220 1221 1222 1223 1224 1225 1226 1227 1228 1229 1230 1231 1232 1233 1234 1235 1236 1237 1238 1239 1240 1241 1242 1243 1244 1245 1246 1247 1248 1249 1250 1251 1252 1253 1254 1255 1256 1257 1258 • • • Edellytetään tuottajilta suurempaa vastuusta arvoketjunsa ympäristövaikutusten pienentämisestä. Kielletään uusien ja käyttämättömien vaatteiden hävittäminen ennen niiden myyntiä. Laaditaan kaikelle kuluttamiselle ruokasuositusten mukaisen ruokapyramidin kaltainen haitallisiin ympäristövaikutuksiin perustuva kulutuspyramidi, joka ohjaa kohtuulliseen ja resurssiviisaaseen arkeen.
2.6 Ruuantuotannon kestävyysmurros Nykyinen ruokajärjestelmämme on yksi suurimmista luonnon monimuotoisuutta, ilmastoa ja ympäristön kantokykyä rasittavista tekijöistä. Ruuantuotantoon käytetään noin puolet maapallon asutuskelpoisista maapinta-alasta, se aiheuttaa merkittävän osan maailman ilmastopäästöistä ja on keskeinen luontokadon ajuri. Ruuantuotannon kestävyysmurros edellyttää sekä tuotannon että kulutuksen muutosta. Tarvitsemme ohjauskeinoja, jotka lisäävät läpinäkyvyyttä ja tukevat kohtuullisia, luonnonvaroihin suhteutettuja ruokavalintoja. Tämä tarkoittaa kuluttajien ohjaamista verotuksella ja muilla sääntelyllä, sekä ruokahävikin massiivista vähentämistä. Haluamme myös vahvistaa pienviljelyn ja pienten perheviljelmien asemaa, jotta lähiruoan tuotanto ja monipuolinen ruoantuotanto ja saatavuus voidaan turvata. Murros on tehtävä nyt, mutta on huolehdittava, että yksittäiset toimijat eivät jää muutoksen kanssa yksin. Kasvipohjainen ruoka kuormittaa ympäristöä selvästi vähemmän kuin eläinperäinen, ja tehokkain tapa vähentää ruoantuotannon ympäristövaikutuksia on vähentää eläintuotantoa.
Teollinen eläintuotanto on ajettava hallitusti alas ja siirryttävä kasvipohjaiseen ruoantuotantoon. Maatalouden tukijärjestelmää on uudistettava niin kansallisella kuin EU:n tasolla tukemaan kasvipohjaista ruoantuotantoa. • Siirrytään asteittain pois teollisesta eläintuotannosta kasvipohjaiseen tuotantoon. Tehdään jäljelle jäävästä eläintenpidosta eettisesti ja ekologisesti kestävämpää ohjaamalla maltillisiin eläinmääriin, luomutuotantoon ja luonnonlaidunten käyttöön. • Lopetetaan eläintuotannon tukeminen hallitusti ja ohjataan tuet kasvipohjaisen ruoan tuotantoon, uudistaviin viljelykäytäntöihin ja luonnon monimuotoisuutta tukeviin tuotantotapoihin. Varmistetaan valkuaiskasvien kilpailukyky myös tukipolitiikassa ja kokeilujen avulla. • Vauhditetaan kasvipohjaista ruuantuotantoa ylivaalikautisella toimenpideohjelmalla. • Edistetään luomutuotannon ohella uudistavan viljelyn kriteereiden sertifiointia. • Puolitetaan eläinperäisten tuotteiden tarjoaminen julkisissa ruokailuissa vuoteen 2030 mennessä. Velvoitetaan vallitsevan ravitsemussuosituksen mukaisen ruoan tarjoamiseen kirjaamalla asia lakiin.
• Päivitetään kouluruokasuositukset siten, että kasviproteiinia sisältävä pääruokavaihtoehto on tarjolla päivittäin ensisijaisena vaihtoehtona julkisissa ruokapalveluissa.
1259 1260 1261 1262 1263 1264 1265 1266 1267 1268 1269 1270 1271 1272 1273 1274 1275 1276 1277 1278 1279 1280 1281 1282 1283 1284 1285 1286 1287 1288 1289 1290 1291 1292 1293 1294 1295 1296 1297 1298 1299 1300 1301 1302 • • • • • • • Poistetaan EU:n koulumaitotuki, joka tukee epäsuorasti eläinperäisten tuotteiden runsasta käyttöä. Edistetään biokaasun tuotantoa ja kierrätyslannoitteiden käyttöä. Investoidaan kasvipohjaisen ruuantuotannon edistämiseen poistaen kotimaisen ruoantuotannon esteitä ja pullonkauloja. Otetaan käyttöön kokonaispäästöihin ja eläinten hyvinvointiin perustuva haittavero, jota maksetaan sekä ulkomaisista että kotimaisista eläintuotteista. Vähennetään hävikkiruoan määrää tavoitteellisesti. Velvoitetaan kauppoja ja muita suuria toimijoita ylimääräisen ruoan myyntiin alennettuun hintaan tai lahjoittamaan se ilmaiseksi esimerkiksi hyväntekeväisyyteen. Mahdollistetaan pientuottajien tuotteille sujuva väylä kauppoihin. Yksinkertaistetaan ruoan lahjoittamiseen liittyvää lainsäädäntöä.
2.7 Eroon ympäristön saastumisesta Ihmistoiminnasta, kuten teollisuudesta, yhdyskunnista ja liikenteestä, syntyvät ja luontoon päätyvät aineet aiheuttavat saastumista eli eliöille haittaa aiheuttavaa ympäristön pilaantumista. Tavaroiden ja palveluiden tuotannossa ja kulutuksessa päästöjä syntyy ilmakehän lisäksi niin maaperään kuin veteenkin. Myös tuotteiden käytöstä kemikaalikuormaa ja mikromuoveja päätyy suoraan ihmisiin ja ympäröivään luontoon. Esimerkiksi myrkyllisiä ja erittäin hitaasti luonnossa hajoavia PFAS-yhdisteitä käytetään laajalti eri teollisissa prosesseissa sekä kuluttajatuotteissa, ja niitä on havaittu ympäri maapalloa niin juomavedessä, maaperässä ja eliöissä kuin jopa ihmisen aivoissa. Itämereen ja muihin vesistöihin päätyy puolestaan laaja joukko kemikaaleja, joita useimmat vedenpuhdistamot eivät nykyisellään poista. Erityisesti synteettiset kemikaalit ja aineet, kuten mikromuovit, antibiootit, hormonihäiritsijät sekä torjunta-aineet ovat riski ekosysteemeille sekä ihmisten ja muiden lajien terveydelle. Monet alkujaan turvallisiksi uskotut aineet ovat myöhemmin paljastuneet vaarallisiksi, aiheuttaen muun muassa lisääntymishäiriöitä ja syöpää.
Lisäksi kemikaalien turvallisuutta arvioidaan usein vain tiettyä tarkkaan rajattua käyttötarkoitusta varten, jolloin niiden poikkeava käyttö voi johtaa merkittäviin ympäristöhaittoihin, kuten monien kuluttajakäyttöön myytyjen hyönteismyrkkyjen kohdalla on käynyt. Kemikaalien yhteisvaikutuksista ei ole useinkaan saatavilla riittävästi tutkimustietoa. Alati voimistuvat valo- ja melusaaste aiheuttavat vakavaa haittaa niin ihmisille kuin muullekin luonnolle, johtaen muun muassa vuorokausirytmien häiriintymiseen, jatkuviin stressitiloihin ja lajiston muuttumiseen heikentyneen saalistuksen ja lisääntymisen vuoksi. Lämpösaastetta aiheuttaa puolestaan esimerkiksi voimalaitoksista, teollisista prosesseista ja datakeskuksista luontoon johdettu jäähdytysvesi, joka nostaa luonnonvesien lämpötilaa haitaten vesiekosysteemien toimintaa. • Rajoitetaan mikromuovien syntyä muun muassa kiristämällä tekstiilien kuidunirtoamissääntelyä, ottamalla käyttöön renkaiden kulumiseen enimmäisraja,
kehittämällä elintarvikemuoveille kestävämpiä vaihtoehtoja ja velvoittamalla teollisuus sekä pesulat asentamaan mikromuovien suodatusratkaisut. Parannetaan jätevedenpuhdistamojen kykyä poistaa mikromuovit, lääkejäämät ja kemikaalit, asetetaan puhdistukselle uudet valtakunnalliset minimitasot ja tarkistetaan puhdistamojen vanhat ympäristöluvat. Varmistetaan, että roskaantumisen ja mikromuovien vähentämisessä ei keskitytä vain jätehuoltoon, vaan vähennetään myös kulutusta ja tuotantoa, erityisesti lyhytikäisissä ja kertakäyttöisissä tuotteissa. Kielletään PFAS-yhdisteiden käyttö EU-lainsäädännön kautta ja valmistellaan kansallinen toimeenpanosuunnitelma käytön nopealle alasajolle. Kehitetään ympäristölainsäädäntöä ja luvitusta niin, että myös uudet ympäristömyrkyt, kuten ksantaatit ja lääkejäämät, tunnistetaan ja huomioidaan päätöksenteossa. Vahvistetaan seuranta- ja raportointivelvoitteita vesistöihin kohdistuville päästöille (POP, PAH, raskasmetallit, teollisuuskemikaalit). Lisätään resursseja kemikaalien kertymisen, kulkeutuvuuden ja vaikutusten sekä valo-, lämpö- ja melusaasteen haittojen ja niiden estämisen tutkimiseksi. Siirrytään vähemmän melua aiheuttaviin liikennemuotoihin ja rajoitetaan melua erityisesti yöaikaan kaupungeissa esimerkiksi nopeusrajoituksia alentamalla Otetaan käyttöön valosaasteen vähentämisen velvoitteet kaupunkisuunnittelussa, katuvalaistuksessa ja mainosvalaistuksessa. Velvoitetaan suuria toimijoita (teollisuus, logistiikkakeskukset, datakeskukset) rajoittamaan lämpösaastetta ja hyödyntämään hukkalämpöä.
2.8 Vahvistetaan ympäristöhallintoa Ympäristön hyvän tilan turvaaminen edellyttää tiukkaa ja velvoittavaa lainsäädäntöä sekä toimivaa ja riittävästi resursoitua ympäristöhallintoa. Tällä hetkellä ympäristöministeriöllä ei ole riittäviä mahdollisuuksia vaikuttaa muun muassa maa- ja metsätaloutta sekä riistaasioita koskeviin asioihin. Ympäristöministeriön roolia on vahvistettava ja ympäristöviranomaisten toimintaedellytykset turvattava niin kunnissa, elinvoimakeskuksissa, lupa- ja valvontavirastossa, ministeriössä, Suomen ympäristökeskuksessa (Syke) kuin Metsähallituksen luontopalveluissa. Hallinnon uudistaminen on johtanut resurssien pienenemiseen ja toimialueiden merkittävään laajenemiseen. Ilmasto- ja luontotavoitteiden toteutumista ei voida laskea yksin julkisen rahoituksen varaan. Siksi tarvitaan mekanismeja, joilla yksityistä rahaa saadaan kanavoitua luonto- ja ilmastotoimiin. Luonnonsuojelu edellyttää myös kansainvälistä yhteistyötä. Suomen tulee edistää kansainvälisiä toimia, joilla vakavaan luonnontuhontaan voidaan puuttua nykyistä tehokkaammin myös oikeudellisin keinoin.
Vahvistetaan ympäristöhallinnon resursseja ja uudistetaan rakenteita tavoitteena itsenäinen vahva ympäristöhallinto, joka luvittaa ja valvoo tehokkaasti ympäristön-, luonnon- ja vesiensuojelua yleisen edun lähtökohdista. Lakkautetaan maa- ja metsätalousministeriö ja jaetaan sen vastuualueet ympäristöministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön kesken. Turvataan luontopaneelin ja ilmastopaneelin jatkuvuus ja resurssit Turvataan valtion tutkimuslaitosten SYKE ja LUKE toimintaedellytykset ja resurssit. Vahvistetaan Metsähallituksen luontopalveluita ja varmistetaan, että Metsähallituksen tuottama tieto on lähtökohtaisesti julkista. Kehitetään ministeriöiden välistä työnjakoa ja keskitetään kaikki ympäristö-, luonto- ja ilmastotehtävät ympäristöministeriön vastuulle. Vahvistetaan ympäristöviranomaisen valitusoikeutta ympäristöperusoikeuksien turvaamiseksi palauttamalla laajempi valitusoikeus lupa- ja valvontavirastolle ja lisätään resursseja ympäristöviranomaisille muutoksenhaku- ja valvontatehtäviin. Kovennetaan ympäristörikosten rangaistuksia, pidennetään ympäristörikosten vanhenemisaikaa kuuteen vuoteen ja tehostetaan valvontaa sekä lisätään poliisin koulutusta. Otetaan käyttöön maankäytön muutoksesta maksettava luontohaittamaksu sellaisissa hankkeissa, joissa ei käytetä ekologista kompensaatiota. Suunnataan maankäytön muutosmaksusta kertyviä rahoja luonnonsuojeluun ja ennallistamiseen. Lisätään luonnonhoidon asiantuntijoita elinvoimakeskuksissa, Suomen metsäkeskuksessa ja Metsähallituksessa. Parannetaan kansalaisten mahdollisuutta puuttua ympäristön tilan heikentämiseen sisällyttämällä ympäristövahingot ryhmäkannelakiin. Kriminalisoidaan luonnontuhonta (ecocide) kansainvälisenä rikoksena.
3 Luonto turvaa ihmisten terveyden ja yhteiskunnan 1375 kestävyyden 1374 1376 1377 1378 1379 1380 1381 1382 1383 1384 1385 1386 1387 1388 1389 Luonto on suomalaisen hyvinvoinnin perusta. Luonnon monimuotoisuus, terveet ekosysteemit ja helposti saavutettavat lähiluontokohteet vahvistavat kansanterveyttä, psyykkistä jaksamista ja yhteiskunnan kriisinkestävyyttä sekä auttavat varautumaan ympäristökriisien aiheuttamiin ongelmiin ja riskeihin. Luonto tukee arjen turvallisuutta muun muassa lisäämällä viihtyisyyttä, tasaamalla tulvia ja viilentämällä mikroilmastoa. Luonnon monimuotoisuuden vahvistaminen, ympäristön saastumisen ehkäisy ja tuotannon sekä kulutuksen rajojen asettaminen edellyttävät laajaa yhteiskunnallista muutosta. Tämä muutos ei synny pelkästään sääntelystä ja teknisistä ratkaisuista, vaan myös kansalaisten osaamisesta, arvoista ja kyvystä toimia kestävästi arjessa, työelämässä ja päätöksenteossa. Ihminen suojelee sitä, minkä hän tuntee ja kokee itselleen tärkeäksi.
1390 1391 1392 1393 1394 1395 1396 1397 1398 1399 1400 1401 1402 1403 1404 1405 1406 1407 1408 1409 1410 1411 1412 1413 1414 1415 1416 1417 1418 1419 1420 1421 1422 1423 1424 1425 1426 1427 1428 1429 1430 1431 1432 1433 Ympäristöosaaminen luo perustan ymmärtää luonnon tilaa, ihmistoiminnan vaikutuksia ja ratkaisujen keskinäisiä riippuvuuksia. Luontosuhteen vahvistaminen tukee vastuullista toimintaa, hyvinvointia ja kriisinkestävyyttä sekä lisää hyväksyttävyyttä ympäristö- ja luontopoliittisille päätöksille. Toimijuuden ja osallisuuden vahvistaminen varmistaa, että kestävyyssiirtymä koetaan yhteisenä, oikeudenmukaisena ja demokraattisena prosessina. Ihmisten luontosuhteen vahvistamiseksi tarvitsemme vaikuttavaa ympäristökasvatusta sekä varmistamista, että luonto on kaikkien saavutettavissa. Jokaisella tulee olla mahdollisuus päästä nauttimaan luonnosta ja osallistua sen suojeluun. Vihreät haluaa rakentaa Suomea, jossa luonto, hyvinvointi ja turvallisuus kulkevat käsi kädessä. Yhteiskunta, jossa hoidetaan maa- ja vesialueita kestävästi, on vahvempi kriiseissä ja terveempi arjessa myös tuleville sukupolville.
3.1 Ympäristökasvatus, luontosuhde ja toimijuus Ympäristökasvatuksen avulla vahvistetaan yksilöiden luontosuhdetta ja vähennetään ihmistoiminnan negatiivisia vaikutuksia. Ympäristökasvatustyö on ennen kaikkea kestävän elämäntavan edistämistä sekä ympäristöherkkyyden, -tuntemuksen ja myönteisyyden lisäämistä eri opetusmenetelmiä hyödyntäen. Luonnon tilan parantaminen edellyttää muutosta ihmisten arjessa ja eri päätöksenteon tasoilla. Siksi vahvan luontosuhteen muodostaminen on tärkeää luontotavoitteiden saavuttamiseksi. Luontosuhde rakentuu varhaislapsuudesta lähtien, mutta sitä on vahvistettava läpi elämän. Lapsuuden luontokokemukset luovat perustan kyvylle ymmärtää luonnon arvo. Aikuisuudessa luontosuhde tukee valmiutta toimia luonnon puolesta. Luontosuhde rakentuu niin kokemuksista ja tiedoista kuin tunteista ja osallisuudesta. Luontosuhteen kautta meille muodostuu luontoyhteys, jolloin ymmärrämme olevamme osa Iuontoa. Vahva luontoyhteys mahdollistaa empatian kokemisen luontoa kohtaan sekä halun auttaa ja suojella sitä. Kun luonto on aidosti saavutettavaa ja esteetöntä, jokainen voi kiintyä ja oppia ihmistoiminnan vaikutuksista siihen. Luontoon pääsyn on oltava mahdollista tulotasosta, asuinalueesta, toimintakyvystä tai kieli- ja kulttuuritaustasta riippumatta. Elinikäinen ympäristökasvatus ja luontosuhteen vahvistaminen ovat keskeinen osa hyvinvointipolitiikkaa. Vahva luontosuhde lisää ymmärrystä luonnon merkityksestä, tukee toimijuutta ja vähentää eriarvoisuutta, kun jokaisella on mahdollisuus kokea luonto omakseen. Kestävyysmurros koetaan oikeudenmukaisena, kun kaikilla on mahdollisuus vaikuttaa oman elinympäristönsä kehittämiseen. Osallisuus lisää luottamusta, parantaa ratkaisujen laatua ja vahvistaa hyväksyttävyyttä. Päätöksenteossa on varmistettava aidosti
1434 1435 1436 1437 1438 1439 1440 1441 1442 1443 1444 1445 1446 1447 1448 1449 1450 1451 1452 1453 1454 1455 1456 1457 1458 1459 1460 1461 1462 1463 1464 1465 1466 1467 1468 1469 1470 1471 1472 1473 1474 1475 1476 1477 saavutettavat ja vaikuttavat osallistumiskanavat, joiden kautta osallistuminen on oikeaaikaista, helppoa ja ymmärrettävää. • • • • • • • • • • •
Tehdään ympäristö- ja kestävyysosaamisen lisäämisestä läpileikkaava tavoite koko yhteiskunnassa. Nostetaan julkisen sektorin, yritysten ja järjestöjen ympäristö- ja kestävyysosaamisen vaatimuksia aikuiskoulutuksen ja sertifioitujen osaamispolkujen kautta. Vahvistetaan ympäristökasvatuksen asemaa varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle sekä harrastuksissa. Vahvistetaan kestävän kehityksen periaatteita opetussuunnitelmissa. Tuetaan yhdenvertaista luontoon pääsyä tukemalla luonnossa tapahtuvia harrastuksia ja edistetään ulkona oppimisen mahdollisuuksia koulutuksessa. Pidetään huolta päiväkoti- ja koulurakennusten sekä niiden pihaympäristöjen terveellisyydestä ja viihtyisyydestä siten että, ne kannustavat liikkumaan ja mahdollistavat päivittäisen luontokosketuksen. Varmistetaan ympäristökasvatukselle pitkäjänteinen rahoitus ja seuranta. Vahvistetaan kansalaisten ympäristötoimijuutta arjen valinnoissa selkeillä ohjeistuksilla, neuvonnalla ja palveluilla, jotka tekevät kestävästä valinnasta oletuksen. Parannetaan osallistumista kaavoitukseen ja maankäyttöön kehittämällä digitaalisia ja saavutettavia kanavia, vaikuttavaa varhaista vuorovaikutusta ja selkokielisiä aineistoja. Palautetaan kuntalaisten, järjestöjen ja viranomaisten muutoksenhakuoikeudet kaavoitus- ja suunnittelutarveratkaisupäätöksissä. Lisätään päätöksenteon läpinäkyvyyttä ja tehdään näkyväksi, miten annettu palaute ja näkemykset on huomioitu.
3.2 Luontopohjaiset ratkaisut ja kestävä maankäyttö Ilmaston kuumeneminen lisää tulvariskejä, pitkiä kuivuusjaksoja, helleaaltoja ja metsäpalojen todennäköisyyttä. Samaan aikaan rakennetun ympäristön haavoittuvuus kasvaa hulevesitulvien, läpäisemättömien pintojen ja kuumentuvien kaupunkialueiden myötä ja lisää yhä useammin sekä turvallisuus- että terveysriskejä. Terveet ekosysteemit pidättävät vettä, viilentävät, suodattavat, sitovat hiiltä ja vaimentavat sään ääri-ilmiöitä. Luontopohjaiset ratkaisut ovat kustannusvaikuttavaa sopeutumista, joka yhtä aikaa vahvistaa monimuotoisuutta, kansanterveyttä, kriisinkestävyyttä sekä kaupunkien toimivuutta ja viihtyisyyttä. Luontoon perustuva sopeutuminen on olennainen osa kokonaisturvallisuutta ja huoltovarmuutta, sillä ilmaston kuumenemisen aiheuttamat tilanteet kuormittavat yhteiskuntaa uudella tavalla. Siksi vesihuollon turvaaminen, valuma-alueiden hoito ja ekosysteemien kestävyys on nähtävä osana koko yhteiskunnan varautumista. Ympäristökriiseihin varautumisen tulee olla yhteinen tehtävä, joka yhdistää kunnat,
1478 1479 1480 1481 1482 1483 1484 1485 1486 1487 1488 1489 1490 1491 1492 1493 1494 1495 1496 1497 1498 1499 1500 1501 1502 1503 1504 1505 1506 1507 1508 1509 1510 1511 1512 hyvinvointialueet, valtion viranomaiset ja pelastustoimen ja rakentuu jaetulle tilannekuvalle sekä yhteisille toimintamalleille. Huoltovarmuus ja varautuminen perustuvat elinvoimaisiin ekosysteemeihin, puhtaaseen veteen, terveeseen maaperään, pölytykseen ja mahdollisimman omavaraiseen ruokajärjestelmään. Reunaehtona on, että energiaomavaraisuutta tulee edistää siten, että samalla saavutetaan luontopositiivisuus. • • • • • • • • • • • •
Otetaan kaupunkien ja kuntien hankkeissa lähtökohdaksi luontopohjaiset ratkaisut. Laaditaan jokaiseen kuntaan luonnonsuojeluohjelma, jossa tunnistetaan tärkeimmät luonnon tilan parantamiseen tähtäävät toimenpiteet. Lisätään maakuntatason ohjaavuutta kaavoituksessa luontohaittojen vähentämiseksi. Varmistetaan, että lieventämishierarkia (välttäminen, minimointi, ennallistaminen, kompensaatio) ohjaa kaikkea kaavoitusta, maankäytön suunnittelua ja hankkeiden valmistelua. Huolehditaan ekologisten käytävien kunnosta sekä kehitetään siniviheryhteyksiä osaksi kaupunkirakennetta, niin että varmistetaan elinympäristöjen väliset yhteydet myös yli kuntarajojen. Huomioidaan rakentamisessa lintujen muuttoreitit ja rakennetaan lintuturvallisia ympäristöjä. Puhdistetaan hulevedet ja otetaan käyttöön hulevesien luontopohjaiset ratkaisut (viherpainanteet, kosteikot, imeytys- ja viivytysratkaisut, läpäisevät pinnat ja tulvareitit). Päivitetään haja-asutusalueiden jätevesijärjestelmät toimiviksi. Vahvistetaan pölyttäjien elinympäristöä lisäämällä pölyttäjä- ja niittykaistoja pelloille ja perustetaan kaupunki- ja taajamaniittyjä. Toteutetaan tienpientareiden ja kaupunkien viheralueiden niitot siten, että ne tukevat pölyttäjien ja muun lajiston elinkiertoa. Vältetään eliölajistolle suojaa ja ravintoa tarjoavien pajukkojen ja muun pensaskerroksen turhaa raivaamista. Torjutaan vieraskasveja tehokkaasti kansalaisaktiivisuutta hyödyntäen. Lisätään luontoa ja luontopohjaisia materiaaleja päiväkotien, koulujen ja leikkipuistojen pihalle.
1513 3.3 Lähiluonto ja luonnon terveyshyödyt 1514 1515 1516 1517 1518 1519 1520 1521 1522 Jo lyhytkin oleskelu luonnossa tukee palautumista stressistä, lisää energiaa ja parantaa mielialaa. Luonnon terveyshyödyt on tunnistettu mielenterveyden lisäksi myös monissa kansansairauksissa, kuten kuten sydän- ja verisuonisairauksissa. Myös niiden taloudellinen merkitys on huomattava terveydenhuollon kustannusten ja työkyvyttömyyden vähenemisen kautta. Merkittävä luontohyöty terveyteemme on myös immuunipuolustuksen vahvistuminen. Tämä terveyshyöty nousee esiin erityisesti henkilöillä, jotka altistuvat luontoympäristön hyödyllisille mikrobeille. Mitä monimuotoisempi luontomme on, sitä monimuotoisempi on myös ympäristömme
mikrobisto ja täten sitä vahvemmin se tukee terveyttämme ja immuunipuolustustamme erilaisia taudinaiheuttajia vastaan. Luonto houkuttelee myös liikkumaan, mikä parantaa kuntoa ja auttaa painonhallinnassa. Luonnon terveyshyödyt auttavat moniin moderneihin kansansairauksiin, jotka ovat tyypillisesti yhteydessä esimerkiksi pitkittyneeseen stressiin ja riittämättömään fyysiseen aktiivisuuteen. Kroonistuneen stressitilan tiedetään olevan yhteydessä lisääntyneeseen riskiin sairastua esimerkiksi masennukseen ja sydän- ja verisuonisairauksiin. WHO on myös tunnistanut monimuotoisen luontoympäristöjen tarjonnan vahvistamisen ja käytön olevan yksi merkittävä keino vähentää tarttumattomien tautien aiheuttamia haittoja kansanterveydelle. Ilmaston kuumentuessa puilla ja vehreällä kaupunkiympäristöllä on tärkeä merkitys myös mikroilmaston viilentämisessä ja äärihelteiden haitallisten vaikutusten vähentämisessä. Viheralueet, metsiköt, vesiuomat ja muut luontoelementit parantavat ilmanlaatua ja ehkäisevät hellekuolemia muiden terveyshyötyjen lisäksi. Tarvitsemme uusia mittareita ja periaatteita tukemaan kaupunkien toimintaa, jotta lähiluonto on saavutettava. Luontoterveystyöhön tarvitaan mukaan niin julkisen sektorin kunnat kuin hyvinvointialueet, yksityisen sektorin ja kolmannen sektorin toimijoita. • •
Laaditaan kansallinen luontoterveysohjelma. Otetaan 3–30–300 -periaate käyttöön kaavoituksen ja kaupunkistrategioissa ja varmistetaan sen toimeenpano seurannalla. Jokaisesta kodista näkyy vähintään kolme puuta, naapuruston puupeitteisyys on vähintään 30 %, ja lähimmälle viheralueelle on enintään 300 metriä. Turvataan lähiluonnon saavutettavuus ja esteettömyys lisäämällä esteettömiä reittejä ja taukopaikkoja, sekä panostetaan saavutettaviin digitaalisiin karttoihin ja palveluihin. Lisätään resursseja kansallispuistojen, valtion retkeilyalueiden ja muiden tärkeiden virkistysalueiden laadun ja palvelujen ylläpitämiseen sekä luonnontilan parantamiseen ja seurantaan. Parannetaan joukkoliikenne- ja pyöräyhteyksiä virkistysalueille ja kansallispuistoihin. Viherrytetään koulujen ja päiväkotien pihat luonnonmukaisiksi oppimis- ja leikkiympäristöiksi ja tehdään ulkona oppimisesta osa koulupäivää. Luodaan valtakunnallinen vapaaehtoistoiminnan malli ennallistamiseen, kaupunkiviherryttämiseen ja lajistoseurantaan. Rahoitetaan asukaslähtöisiä lähiviherrytys- ja luonnonhoitoprojekteja pienavustusohjelmalla, sekä tuetaan yhteisöpuutarhoja ja katupuuistutuksia. Ehkäistään hellekuolemia ja kuumarasituksesta johtuvia terveysongelmia ottamalla lämpösaarekeilmiön hillintä huomioon kaupunkisuunnittelussa.